-

tänään oli ihana päivä, tosi ihana päivä. näin pitkästä aikaa ystävää, jota en ollut nähnyt liian moneen kuukauteen ja tulin iloiseksi. ihmiset on ihania. ystävät on ihania. kyllä.

loppuviikko onkin täynnä lisää ihania ihmisiä. ja uusi vuosi! sekin on tiedossa.
mä odotan uutta vuotta niin paljon. se on niin kuin uusi elämä alkaisi. mulla on hienoja uudenvuodenlupauksia, jotka aion pitää ja toteuttaa ja mä olen niin innoissani. mä olen niin mukana tässä! uudessa vuodessa. siistiä.

loma on antanut mulle paljon uutta puhtia. en jaksa murehtia tällä hetkellä mistään. en siitä, että mun pitäisi selvitellä joitakin ihmissuhdeasioita, en siitä, että olen liian laiska kuluttamaan lomastani aikaa koulutehtäville, en siitä, että pitäisi tehdä työhakemuksia, en siitä, että pitäisi nukkua enemmän. en mistään. tällä hetkellä. voi olla, että huomenna palaan murehtimisen pariin, tai lähinnä miettimisen, en murehtimisen, mutta jos hyvin käy, osaan silloinkin elää hetkessä. koska se, että elää hetkessä, tuntuu mielettömän kivalta. oikeasti.

uusi vuosi, uudet kujeet. niinhän se kai menee. can't wait.

-

ulkona on valkoista, ikkunoilla palaa kynttilöitä, taustalla soi coldplayn christmas lights, kodissa tuoksuu vastapaistetut joulutortut ja rakkaita on ympärillä. ei kai jouluna tarvitse tehdä muuta kuin olla ja tuntea olonsa hyväksi. joulu on hyvä.

ihanaa joulua. kaikille.

those christmas lights
light up the streets
down where the sea and city meet
may all your troubles soon be gone
oh christmas lights, keep shining on

those christmas lights

light up the streets

maybe they'll bring her back to me

then all my troubles will be gone

oh christmas lights, keep shining on

oh christmas lights

light up the streets

light up the fireworks in me

may all your troubles soon be gone

those christmas lights keep shining on

-

tänään on ollut leppoisa sunnuntai - mä olen vain miettinyt, ollut rauhassa, lukenut, syönyt ja kuunnellut musiikkia. ja laulanut. anna puun linnuton puu on ihana.

tänään on ollut monia hetkiä, joita olisin halunnut jakaa jonkun kanssa. nauttia vain juuri siitä hetkestä, eikä huolehtia mistään muusta. leikata toiselle kakkua, murentaa siitä vahingossa valkoiselle pöytäliinalle, katsella palavien kynttilöiden liekkejä, istua villasukat jalassa sohvalla höyryävät teekupit kädessä ja olla vain hiljaa. katsella lenteleviä isoja lumihiutaleita ikkunasta ja lämmitellä kylmiä käsiä patterin pinnalla. lukea kirjoja ja kertoa jokin hyvä kohta siitä toiselle.

ja huomenna on taas maanantai. onneksi viimeinen koulumaanantai tänä vuonna. ajatus lomasta lohduttaa. ja joulusta. ja uudesta vuodesta. ja vaikka mistä.

-

se tunne, kun tietää että päivästä tulee hyvä. tai viikonlopusta. nyt todellakin on sellainen tunne. sen vain tietää. kaikkea kivaa tiedossa, kaikkea hauskaa ja ihanaa. eikä jaksaisi odottaa muutamaa tuntia, että se kaikki tapahtuisi.

nyt voisin mennä tekemään itselleni kupin kahvia ja sen jälkeen siivoamaan. rakastan olla yksin kotona ja tehdä asiat hitaasti, omalla tavallani, kuunnella musiikkia ja olla vain omassa seurassaan.

tänään on hyvä fiilis, huomennakin on ja sunnuntaina. viikonlopusta tulee hieno. hieno.

-

tämä päivä piti sisällään:

hitaan aamun, uniset silmät, tähtivalot, kaksi ruisleipää, luukun 8. päivälle, kadonneet avaimet, huolestuneen puhelun, myöhästyneen bussin, ruuhkaisia ihmisiä, väärin tehtyjä tehtäviä, koodeja, liian lyhyen koulupäivän, pahaa ruokaa, liukastelua kapealla lumipolulla, naurua junassa, bussiin juoksemista, etsimistä, ärsyyntymistä, lisää kadonneita avaimia, rahahuolia, odottamista, kaapin siivoamista, korkokenkiä, paahtoleipää ja kirjoittamista.


eikä niitä avaimia siltikään löytynyt. oon nyt sitten avaimeton. karua.

huomenna tiedossa ystävä, kahvila, ostoksia, paljon naurua ja keskustelua.

ylihuomenna tiedossa junamatka, lukemista, opiskelua, isi ja mikkeli.

ja mä yritän tästä lähin elää hetkessä.

-

eilen illalla kun makasin mun sängyllä (ja nukahdin vahingossa) ja heräsin haaveistani (ja unistani) totesin että tarvitsen pienen kävelyn. bussi vei mut pysäkille, jolla en yleensä jää, mutta nyt jäin. tarkoituksella. kun lähdin kotoa, mietin että ehkä näen sut, ehkä en.
ja kun mä kävelin siitä pysäkiltä keskustaan, mä totesin ääneen

ei ole totta

ja kävelin vain tien toiselle puolelle enkä sanonut sulle mitään. olin hiljaa ja kävelin talojen vierustoja pitkin takaisin kotia kohti.

ne askeleet kotiin asti rentouttivat. sain kaksi tekstiviestiä ja hymyn. hakaniemen sillalla tuuli oli jäätävä. mä olisin halunnut sanoa näkemiin. ja kaiteella oli sydämiä ja sanoja lumeen piirrettynä. kävin ostamassa sitruunoita ja lehden, jossa opetettiin kuinka voi nauttia yksin olemisesta. näin vihaisen näköisiä autoja. valkotakkinen mies huusi valkotakkiselle naiselle tien toiselta puolelta. vastaan tuli kolme miestä joilla oli parrat ja kauppakassit. näin bussin jossa ei lukenut päämäärää mutta tiesin sen menevän merihakaan. ikkunassa oli rumia tonttukoristeita. pienet lapset opettelivat luistelemaan vaaleanpunaisissa haalareissaan. 64 rappusta olivat liukkaita. ja kotona oli lämmin.

ja tervetuloa, joulukuu.

-

tänään pitäisi lähteä juhlimaan. mulla ei ole sellaista fiilistä, mutta ehkä se fiilis vielä tulee. pari tuntia ja sitten olen jo siellä ihmisten seassa hukkumassa massaan.

meidän vastapäisessä talossa asuu ihmisiä, joita mä toisinaan katselen mielenkiinnolla omasta ikkunastani. iltaisin niiden ikkunoissa palaa valot, joskus ei.
joskus ne pelaa korttia, joskus ne istuskelee ikkunan ääressä, joskus ne katselee televisiota. joskus ne kävelee ilman paitaa jääkaapille.

talvi on kirpeä ja kylmä. onneksi mulla on lämmin takki.

-

taas päässä jyskyttää ja kipeys valtaa mut. ulkona sataa vettä ja helsinki on silti kaunis.

mä mietin niitä sanoja, joita sä kirjoitit, mutta eihän ne välttämättä olleet edes mulle osoitettuja, mitkään niistä sanoista. silti mä toivon, että ne olisi ollut juuri mulle. juuri ne sanat. juuri mulle.

ihmiset hämmentää mua.

-

miksi kaikki on niin kauniita.

-

kun vakavat kasvot muuttuvat hymyiliviksi, kun hymyt muuttuvat tervehdyksiksi.

vieraat kasvot, vieraan hymyt, vieraan tervehdykset. vieras ystävä, vaikken edes tunne sitä.



kun huomaa kirjaimia, sanoja, lauseita. niitä harvoin, niitä joskus, niitä usein, niitä useammin.
vaikken edes tiedä syytä. (mutta voin arvata)

kun sanoo muutaman sanan ja antaa hymyn, saa takaisin hymyn ja kiitollisuuden.
vaikkei kukaan pakottanut sitä tekemään.



kun jotkut asiat ovat käymässä toteen, pieni pala kerrallaan.
vaikkei ymmärrä miten.

kun huomaa odottamisen ja haaveidensa palkinnot, tekee mieli itkeä ilosta.

vaikkei muuten itkettäisi.



kun tajuaa, miten upea ihminen voikaan olla.
vaikkei aiemmin olisi tajunnut.



kun taas näkee asioissa kauniitkin puolet - vaikka niissä olisi rumiakin.

-

juuri kun ehdin sanoa, että pienet asiat saa mut iloiseksi, mä taas hymyilen.

koska pienet asiat saa mut iloiseksi.

-

mua väsyttää ja silti mä istun tässä sängyllä ja käyn samoilla sivuilla tarkistamassa jos vaikka jotain edistystä olisi tapahtunut. ei ole tapahtunut. ehkä kohta on.

eilinen oli todella hämmentävä päivä (ja yö). tänään oli todella hämmentävä päivä myös.

huomisesta tulee ihana - näen isin pitkästä aikaa, ikävä ikävä ikävä.

toivon, että tiina tulisi pian tänne, toivon, että mä pääsisin pian sinne jonnekin, juuri sinne, ja en sano sitä ääneen, minne. sinne vain, juuri sinne.

pääni sisässä mulla riittää tarinoita, niitä olisi vaikka muille jakaa, mutta en saa niitä sanoiksi.

ajatukset vain juoksee mun pääni sisässä ja niistä muodostuu tarinoita. haaveita.

mä olen tosi väsynyt, mä en muista milloin mä olen nukkunut kunnon yöunet viimeksi.

mä olen tosi väsynyt, enkä mä vielä voi mennä nukkumaan.

mä vielä odotan.

odotan.

-

haaveilijoidenkin haaveisiin ilmeisesti joskus vastataan. tai ainakin annetaan suuntaa.

mutta mistä tietää, onko se oikea suunta?

-

tänään mä olen ollut tosi väsynyt. koko päivän vain väsynyt, väsynyt, väsynyt. teki vain mieli päästä nukkumaan ja nähdä unia, joita voisin miettiä herättyäni.

vasta kun istuin satamassa kiviportailla ystäväni kanssa aloin heräillä koko päivän kestäneestä horroksesta.

"taas tuntuu siltä, että elämä on niin ihanaa"

"jotenkin siltä tuntuu aina kun nähdään"

ja tiesittekö, että ihmisiä on välillä tosi vaikea tulkita. toisinaan jo katseesta tai ilmeestä saa pääteltyä toisen sanat, mutta joinain päivinä ihmisestä ei saa mitään irti. se on todella häiritsevää, ja ehkä juuri siksi mä mietin liikaa, mitä mikäkin asia tarkoittaa. jos millään edes on tarkoitusta . . . kai tarkoituksetkin on tarkoitettuja?

-

tunteet on ihmeellisiä, eikä niitä ymmärrä koskaan täydellisesti. ja mä luulin, että mä tunnen itseni. en tunne. en täydellisesti. ja tunteita ei ole tehty tunnettaviksi.

kunpa edes ajatukset ja tekemiset olisi. sitten mun ei tarvitsisi miettiä, mitä ihmettä mä tässä tilanteessa tekisin, ja mitä jättäisin tekemättä.

vaikeaa. vaikeaa. vaikeaa.

-

hymyilemisen syyt voivat olla ihan pieniä, mutta niin rakastettavia.

syksy on tulossa. kävelin tänään helsingissä ja mun sormet on vieläkin jäässä, vaikka olen ollut sisällä jo kaksi tuntia. tänään mä katselin ihmisiä, katselin niiden liikkeitä, kasvoja, vaatteita, jalkoja, hiuksia, silmiä- mä rakastan sitä tunnetta, kun voin vain kävellä rauhassa ja tunnustella elämää ympärillä, joka puolella. ja mä rakastan helsinkiä.

ja välillä mua oikeasti hämmentää elämä, koska se on välillä niin niin niin hämmentävää. hämmentävä elämä.

-

missä sä oot

-

kipeänä olossa on tietyt hyvät puolet:

rauha

hiljaisuus

kovaäänisyys

yksinäisyys

ajatteleminen

keskittyminen

valinnanvapaus

salaisuudet

koti

jos tämä kipeyden tunne ei olisi tällainen, voisin olla useamminkin kipeä, koska rakastan hyviä syitä. ne saa mut hetkeksi tuntemaan, että tää on koti. (vielä hetken)

-

"hiuksensa leikkauttava nainen aikoo muuttaa elämäänsä."

tervetuloa

M U U T O S

-

kun jotkut asiat on niin varmoja.

-

(pienet asiat saa mut nauramaan, hymyilemään, hassuttelemaan, tanssimaan, laulamaan.)

ystäväni kerran sanoi:

"vaikka ulkona sataa, meidän talossa paistaa aurinko."

ja se on niin totta, se paistaa nytkin.

(pienet asiat saa mut hulluttelemaan, puhumaan, voimistumaan, kiinnostumaan, juoksemaan.)

-

kerrankin aika kuluu nopeasti, nyt sen ei edes tarvitsisi.

mulla on ympärillä ihania ihmisiä, jotka saa mut hymyilemään päivä päivältä enemmän. mulla on haaveita. mä oon tehnyt asioita, joista tykkään, mä oon nauranut niin paljon, että vatsaan on sattunut, mä oon valokuvannut itselleni muistoja, mä oon katsonut elokuvia ja lukenut kirjoja, joihin oon uppoutunut.

heinäkuu on ollut tähän asti ihan mahtava ja oon varma, ettei tää hymy kesän aikana ainakaan lähde minnekään.

tällä hetkellä -- tällä hetkellä musta tuntuu, että mä pystyn mihin vaan.

-

tää on sitä, mitä mä kutsun selviytymiseksi.

-

kun ei edes uskalla sulkea silmiä illalla ettei hukkuisi ajatuksiin.

mä tahtoisin suunnan tälle kesälle, suunnan mun tekemisille, suunnan kaikelle. nyt mun tekisi mieli vain lähteä varkauteen ja istua öisin mummon laiturilla ja katsella sitä järveä. ja kuunnella välillä itseänikin, eikä vain sitä vierasta ääntä, joka huutelee valheita mulle.

musta tuntuu että oon se, joka ottaa kaiken aina vähän raskaammin, vaikeammin, kiertää kaikkiaalle kiertotietä, vaikka olisi oikotiekin. sellainen mä oon.

ettekä te kukaan tiedä miten paljon mua pelottaa.

-

puolet minusta on muualla

-

aikaa aikaa aikaa aikaa kaikki tarkoittaa aikaa mutta aika ei tarkoita mitään

huomenna mä lähden matkaan, monta tuntia junassa, ihmisten kanssa, en yksin. kaksi viikkoa ja koti on kaukana, niin moneen päivään ei sitä eikä sitä, mutta kahden viikon päästä näen ihmisen, jonka näkeminen mua pelottaa eniten.

oonkohan mä vähän hukassa? ( ajattelen taas liikaa ajattelispa joku mun kanssa )

-

huomenna alkaa kesäloma, eikä musta tunnu siltä lainkaan. näin itkeviä ihmisiä, ne itkivät, koska ne eivät halunneet lähteä ja jättää koulua, jättää sitä rakennusta, jonka kuitenkin ovat joskus haukkuneet. oli mullakin vähän haikea olo, vaikka siellä onkin enää vain muutama ihminen, jolla on mulle oikeasti jotain merkitystä. mutta tästä alkaa uudet polut, uudet tiet. kai?

kaikilla tuntuu olevan tekemistä, suunnitelmia, hauskanpitoa, kaikkea - mä olen iloinen kaikkien puolesta. kai?

ehkä saan viikonloppuna vihdoin puhua asioista, viettää aikaa rauhassa ilman sitä miestä, ilman sitä ihmistä, jonka takia mä en edes jaksa olla kotona. koska mua ei huvita. koska mua ei kiinnosta. koska mun mielialat laskevat taivaalta maan pinnalle vaikka mä vaan näkisin sen naaman.

ilma voisi olla lämpimämpi, ja mä haluaisin, että aikaa voisi saada lisää sormia napsauttamalla.

( koska aikaa on liian vähän )

ja välillä mä oikeasti mietin, jos maailma olisikin vain pelkkä valhe, sellainen pieni huijaus, johon jokainen ihminen on silti saatu lankeamaan. mitä jos se olisi?

-

"ette te tiedä kuka mä olen ja mitä mä teen ja minkälainen mä olen, ette te kukaan tiedä."

jos osaisin, kelaisin aikaa.

jos osaisin, lakkaisin ajattelemasta.

jos osaisin, olisin hiljaa.

jos osaisin, menisin nukkumaan.

jos osaisin, en luovuttaisi.

jos osaisin.

"ette te voi sanoa musta mitään, ette te kukaan. naurakaa, naurakaa, mäkin nauran."

-

tänään satoi vettä ja mun päivä ei ollut paras mahdollinen - mua nukutti mua inhotti mua laiskotti mua ärsytti mä en jaksanut tehdä mitään, keskittyä mihinkään.

paljon tekemistä, mutta onneksi huomenna, perjantaina ja ehkä lauantainakin saan mulle rakkaita ihmisiä ympärilleni ja voin unohtaa kaiken muun. ( paitsi sen hetken )

mun mielen valtasi taas ajatus, mutta en sano sitä en sano sitä en sano sitä kenellekään. en edes itselleni, vaikka sanoin jo. se pysyy siellä.

ja toivottavasti pian- pianpianpian ----

-

mä en halua leikkiä, että tää olisi perhe.

mä en halua esittää, että tää olisi perhe.

mä en halua kuvitella, että tää olisi perhe.



mä tiedän, mikä on mun perhe, ja se ei ole tämä.

-

eilen olin syntymäpäiväsankari, tänään vain minä.

tänään mulla on mielessä aika ( liikaa ) ja raha ( liian vähän ) ja koulu ( en pysty ) ja sinä ( ikävä ) ja minä ( inho ) ja asiat, jotka pitäisi tehdä ( liikaa ) ja moni muu asia ( paljon )

ja tällä hetkellä

mä haluaisin vain, että musta pidettäisiin kiinni.

-

mä haluan takaisin sen fiiliksen, mikä mulla oli kahvilassa kaksi tuntia sitten.

rauhallinen

hyvä

rento

turvallinen

tämän takia mä en viihdy kotona ( paitsi poikkeukset )

mä lähden pian rauhoittumaan, mun on pakko, mä en jaksa kuunnella enää, mun ei tarvitse kuunnella, mun ei tarvitse pilata mun päivää kuuntelemalla.

-

jos sinä olet kevät. ja minä syksy.

niin minä odotan sinua.

-

taas koulutyöt on kertyneet yhdelle ja samalle illalle - aina niin käy, aina niin käy. on tässä muutama ilta vielä aikaa tuon yhden kanssa, mutta muut, ne pitäisi hoitaa tänään. tänään, enää tätä päivää muutama tunti jäljellä, ja mä en jaksa. mä en jaksa keskittyä, saada aikaiseksi mitään hyvää, mä en jaksa panostaa tähän - mä en jaksa. enää 38 koulupäivää - mä haluan niin pois siitä rakennuksesta, mä haluan, että se on jo loppu.

( se laitos ajaa mua kasaan, vaikkette te sitä tiedä )

ja kohta täytän vuosia, vuosia, vuosia, liian vähän vuosia.

( mä haluaisin olla sen päivän prinsessa )

toivottavasti tästä vuosipäivästä tulee parempi kuin edellisestä - en halua edellistä vuotta takaisin, en halua en halua en halua, koska

tämä vuosi on sitä, että mun on hyvä olla.

ja tämä vuosi on ollutkin sitä - mulla on parempi olla, kuin koskaan ennen.

-

tässä huoneessa on kaksi asiaa

jotka joko pitävät nää seinät kasassa

tai kaatavat ne

( ja ulkona tuulee )

-

oonko mä, oonko mä

nää seinät näyttää suurilta ja tää huone tuntuu kylmältä. mun varpaissa on hiekkaa lattialta, siinä on hiekkaa vaikka mä siivosin ennen kuin lähdin. kaikki nukkuu, kaikki nukkuu, mä en. mä en halua.

huomenna taas päivä jolloin jään kotiin vaikka pitäisi mennä kouluun. mä stressaan, mä olen kipeä ( oonko mä, oonko mä ) ja huoleton, mä tiedän mitä huomenna teen.

--tänään junalta kotiin kävellessäni mä en huomannut maisemien vaihtuvan ollenkaan, ja kun mä olin ovella, mä tajusin työntäväni lukkoon mun pyörän avainta. ja kun mä istuin kuuman suihkun alla puoli tuntia, mun kylmyys ja tää huono olo ei vieläkään ollut kadonnut.

ja joohan, joohan, joohan. mitä vaan, mitä vaan, joohan.

-

tänään mä istuin autossa ties monennetta kertaa koko viikonlopun aikana. mun molemmilla puolilla istuttiin ja poltettiin tupakkaa - mä istuin niiden keskellä ja kuuntelin musiikkia.
mun ajatukset kuljeskeli omia reittejään. ne kulki kaikkiaalla ( ei läheskään ) mutta silti musta tuntui, etten mä ajatellut kuin paria, yksittäistä asiaa. ( mä en halua ajatella muuta )

täällä on kamalasti laatikoita - me ollaan kasattu kaikki meidän uuteen kotiin. tää tuntuu kodilta, mutta täällä on toistaiseksi yksi ihminen, jonka kanssa mä haluaisin jakaa tän kodin.
mua inhottaa minkälainen ilmapiiri täällä on, mua inhottaa olla muualla täällä, kuin mun omassa, pienessä huoneessa, jonka suuressa ikkunassa ei vielä edes ole verhoja.

( mene pois, jooko )

mä olen poikki - väsynyt ja joka paikkaan sattuu.

-

tällä hetkellä mä en haluaisi kuin kolme asiaa tähän, ne riittäisi, niin mulla olisi hyvä olla.
yksikin riittäisi, mutta jos tavoitellaan täydellisyyttä, niin sitten kolme.

ja mä tiedän, mikä on täydellistä.

-

mä en tiedä mitä ihmettä mä olen tehnyt, että mä ansaitsen tän kaiken.

haluaisin palata takaisin viikonloppuun - perjantai-iltaan ja niihin kaikkiin hetkiin, lauantai- ja sunnuntaiaamuihin, päiviin, kosketuksiin --

mä en voi palata niihin kun pääni sisässä ( mä muistan kaiken ) ja mä voin vain odottaa, että mä näen sut uudelleen. vielä kaksi yötä.

-

mun mielessä ei pyöri kuin yksi ihminen.

( yksi nimi, yhdet kasvot, yksi ääni, yksi tuoksu-- )

♥

-

liikaa stressiä asioista, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa, liian vähän intoa.

mulla on intoa kaikkeen muuhun.


--- mä makaan mun sängyllä ja ajattelen ( ehkä vähän liikaa ), ja mulla on huono olo. mun keho haluaa nukkumaan, mutta mä en. mä haluan jonnekin ihan muualle.

yksin on kamalan kylmä, huomasin. yksin on paljon hiljaisempaa, tyhjempää.

-

on tulossa päiviä, joita odotan enemmän kuin mitään muuta. paljon kaikkia hetkiä, joita ei voi ennalta tietää, mutta joita odottaa liikaa. silti --- silti mä pelkään ( vähänvähänvähän )
en niitä päiviä, en niitä hetkiä. se on vain se tunne.

uni tulee kohta - on ihanaa, kun voi miettiä asioita, joiden avulla pystyy nukahtamaan hymy huulilla.

hymy huulilla.

-

kun yksi asia tuntuu kahdelta --- kamalalta, ihanalta.

-

mä istuin tänään junassa, mä tuijotin junan harmaata, likaista lattiaa ja kuuntelin, kun mun korvaan laulettiin. mulla oli sylissä laukku, joka pursui viikonlopun tavaroita --

mun päässä oli ajatuksia ( hirveästi ) ja jokainen pieni asia, ääni, mikä vain sai mut muistamaan. mä halusin vain jäädä junasta pois, palata takaisin.

ulkona satoi lunta mun naamalle ja mä kävelin hitaasti kotiin, jos vaikka aika olisi pysähtynyt ja olisin voinut kävellä ajassa taakse päin. ( nyt voisin kelata sitä- )

mun on vaikea uskoa, mun on vaikea ymmärtää. mun on vaikea olla erossa.

-

mun katossa ei ole enää mun omaa tähtitaivasta. kolme viikkoa ja rakennan sen taas, sen mun oman tähtitaivaan. ( mä tahdon näyttää sen sulle- )

tekisi vain mieli maata sängyllä, kuunnella, tuntea, hymyillä, nauraa hiljaa, kuiskata sanoja, tuhista-- nukahtaa. herätä.

jos tää on unta, en halua herätä. älkää herättäkö mua. älkää herättäkö mua.

-

( 95. sivu - uudestaan, uudestaan, uudestaan. )

-

muistot astelevat mun eteeni, vilkuttavat mulle ja pakottavat mut katselemaan, muistelemaan ne kerta toisensa jälkeen. monet laatikot ja niiden sisältö on poissa, monet on kaapissa odottamassa uutta kotia. uutta kotia.

huomenna koko päivä on täynnä muistoja. pakkaan ne kaikki yhteen laatikkoon, lukitsen sen laatikon, etteivät ne pääse ulos. kaikki sanat, kaikki kirjaimet, kaikki kuvat. muistot ihmisten kanssa. mä voisin käpertyä kerälle sängylle ... ( mä voisin käpertyä sun kainaloon- )

mä lukittaudun muistoihin. lukittaudun hetkeksi.

-

viikko tuo mukanaan lisää hyviä päiviä - mä tahdon niitä vain lisäälisäälisäälisäälisää ....

ja välillä tää elämäkin taitaa hymyillä mulle.