-

eilen illalla kun makasin mun sängyllä (ja nukahdin vahingossa) ja heräsin haaveistani (ja unistani) totesin että tarvitsen pienen kävelyn. bussi vei mut pysäkille, jolla en yleensä jää, mutta nyt jäin. tarkoituksella. kun lähdin kotoa, mietin että ehkä näen sut, ehkä en.
ja kun mä kävelin siitä pysäkiltä keskustaan, mä totesin ääneen

ei ole totta

ja kävelin vain tien toiselle puolelle enkä sanonut sulle mitään. olin hiljaa ja kävelin talojen vierustoja pitkin takaisin kotia kohti.

ne askeleet kotiin asti rentouttivat. sain kaksi tekstiviestiä ja hymyn. hakaniemen sillalla tuuli oli jäätävä. mä olisin halunnut sanoa näkemiin. ja kaiteella oli sydämiä ja sanoja lumeen piirrettynä. kävin ostamassa sitruunoita ja lehden, jossa opetettiin kuinka voi nauttia yksin olemisesta. näin vihaisen näköisiä autoja. valkotakkinen mies huusi valkotakkiselle naiselle tien toiselta puolelta. vastaan tuli kolme miestä joilla oli parrat ja kauppakassit. näin bussin jossa ei lukenut päämäärää mutta tiesin sen menevän merihakaan. ikkunassa oli rumia tonttukoristeita. pienet lapset opettelivat luistelemaan vaaleanpunaisissa haalareissaan. 64 rappusta olivat liukkaita. ja kotona oli lämmin.

ja tervetuloa, joulukuu.