lauantai 26. kesäkuuta 2010

-


kun ei edes uskalla sulkea silmiä illalla ettei hukkuisi ajatuksiin.


mä tahtoisin suunnan tälle kesälle, suunnan mun tekemisille, suunnan kaikelle. nyt mun tekisi mieli vain lähteä varkauteen ja istua öisin mummon laiturilla ja katsella sitä järveä. ja kuunnella välillä itseänikin, eikä vain sitä vierasta ääntä, joka huutelee valheita mulle.


musta tuntuu että oon se, joka ottaa kaiken aina vähän raskaammin, vaikeammin, kiertää kaikkiaalle kiertotietä, vaikka olisi oikotiekin. sellainen mä oon.


ettekä te kukaan tiedä miten paljon mua pelottaa.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

-


puolet minusta on muualla

tiistai 8. kesäkuuta 2010

-


aikaa aikaa aikaa aikaa kaikki tarkoittaa aikaa mutta aika ei tarkoita mitään


huomenna mä lähden matkaan, monta tuntia junassa, ihmisten kanssa, en yksin. kaksi viikkoa ja koti on kaukana, niin moneen päivään ei sitä eikä sitä, mutta kahden viikon päästä näen ihmisen, jonka näkeminen mua pelottaa eniten.


oonkohan mä vähän hukassa? ( ajattelen taas liikaa ajattelispa joku mun kanssa )

perjantai 4. kesäkuuta 2010

-


huomenna alkaa kesäloma, eikä musta tunnu siltä lainkaan. näin itkeviä ihmisiä, ne itkivät, koska ne eivät halunneet lähteä ja jättää koulua, jättää sitä rakennusta, jonka kuitenkin ovat joskus haukkuneet. oli mullakin vähän haikea olo, vaikka siellä onkin enää vain muutama ihminen, jolla on mulle oikeasti jotain merkitystä. mutta tästä alkaa uudet polut, uudet tiet. kai?

kaikilla tuntuu olevan tekemistä, suunnitelmia, hauskanpitoa, kaikkea - mä olen iloinen kaikkien puolesta. kai?


ehkä saan viikonloppuna vihdoin puhua asioista, viettää aikaa rauhassa ilman sitä miestä, ilman sitä ihmistä, jonka takia mä en edes jaksa olla kotona. koska mua ei huvita. koska mua ei kiinnosta. koska mun mielialat laskevat taivaalta maan pinnalle vaikka mä vaan näkisin sen naaman.


ilma voisi olla lämpimämpi, ja mä haluaisin, että aikaa voisi saada lisää sormia napsauttamalla.

( koska aikaa on liian vähän )


ja välillä mä oikeasti mietin, jos maailma olisikin vain pelkkä valhe, sellainen pieni huijaus, johon jokainen ihminen on silti saatu lankeamaan. mitä jos se olisi?