-

miksi kaikki on niin kauniita.

-

kun vakavat kasvot muuttuvat hymyiliviksi, kun hymyt muuttuvat tervehdyksiksi.

vieraat kasvot, vieraan hymyt, vieraan tervehdykset. vieras ystävä, vaikken edes tunne sitä.



kun huomaa kirjaimia, sanoja, lauseita. niitä harvoin, niitä joskus, niitä usein, niitä useammin.
vaikken edes tiedä syytä. (mutta voin arvata)

kun sanoo muutaman sanan ja antaa hymyn, saa takaisin hymyn ja kiitollisuuden.
vaikkei kukaan pakottanut sitä tekemään.



kun jotkut asiat ovat käymässä toteen, pieni pala kerrallaan.
vaikkei ymmärrä miten.

kun huomaa odottamisen ja haaveidensa palkinnot, tekee mieli itkeä ilosta.

vaikkei muuten itkettäisi.



kun tajuaa, miten upea ihminen voikaan olla.
vaikkei aiemmin olisi tajunnut.



kun taas näkee asioissa kauniitkin puolet - vaikka niissä olisi rumiakin.

-

juuri kun ehdin sanoa, että pienet asiat saa mut iloiseksi, mä taas hymyilen.

koska pienet asiat saa mut iloiseksi.

-

mua väsyttää ja silti mä istun tässä sängyllä ja käyn samoilla sivuilla tarkistamassa jos vaikka jotain edistystä olisi tapahtunut. ei ole tapahtunut. ehkä kohta on.

eilinen oli todella hämmentävä päivä (ja yö). tänään oli todella hämmentävä päivä myös.

huomisesta tulee ihana - näen isin pitkästä aikaa, ikävä ikävä ikävä.

toivon, että tiina tulisi pian tänne, toivon, että mä pääsisin pian sinne jonnekin, juuri sinne, ja en sano sitä ääneen, minne. sinne vain, juuri sinne.

pääni sisässä mulla riittää tarinoita, niitä olisi vaikka muille jakaa, mutta en saa niitä sanoiksi.

ajatukset vain juoksee mun pääni sisässä ja niistä muodostuu tarinoita. haaveita.

mä olen tosi väsynyt, mä en muista milloin mä olen nukkunut kunnon yöunet viimeksi.

mä olen tosi väsynyt, enkä mä vielä voi mennä nukkumaan.

mä vielä odotan.

odotan.