-

eilen vesisateessa kastui niin kengät kuin itse tyttökin, tänään viisaampana lähdin kumpparit jalassa ja sateenvarjo suojana kotoa. musta on tullut hyvin välinpitämätön, mutta joistakin asioista olen hyvin tarkka. asiasta a ja asiasta b ja myös asiasta c ja d ja e. monesta asiasta, mutta vain joistakin. mä olen syönyt murueskimoita ja leivoin tänään kakun, jota en edes pahemmin syönyt. yksi aamu heräsin kello kuudelta ja lähdin juoksemaan vesisateessa töölönlahdelle. mä sanoin että syysahdistus, älä suutu, jooko. nyt mä yritän, mä odotan ja mä en jaksa odottaa. haluan pompata päiviin ja haluan pompata ensi vuoteen, edes jouluun. ja yksi aamu koulussa mä en pystynyt istumaan yhden luokkakaverini vieressä koska sen tuoksu oli herätti mussa hirveästi muistoja mieleen (voitko lopettaa mun seuraamisen?). en jaksa pedata sänkyäni, se on täynnä ruotsin monisteita. en jaksa odottaa enkä jaksa paljoa. mua hymyilyttää sinä, joten voitko tulla ja pitää tän hymyn mun kasvoilla pidempään.

ja mä niin kovasti tarvitsen ja haluan oman kodin, semmoisen jossa voin köllötellä viltin alla ja kutsua kenet tahansa yöksi milloin tahansa ja keittää keskellä yötä teetä ja pyyhkiä peilit milloin mua huvittaa. mä haluan. ja työn, mä haluan kivan työn. ja mä haluan lämpimän halauksen ja uudet villasukat.

-

mun hermoja koetellaan, tunteita testataan ja kadulla mun eteen ilmestyy asioita, joita yritän kovasti olla miettimättä. aamulla olin sitä mieltä että ärsyttävintä ikinä on se, että herätessäni kahvimaito on loppu ja jouduin lähtemään kauppaan sitä ostamaan ja oon kyllä edelleenkin sitä mieltä, mutta tässä päivässä oli ärsyttävintä se, että annoin tyhmien asioiden pilata päivän. pienen asian, mutta semmoisen, joka saa ajatukset juoksemaan kilpaa ja ylittää rajan hyvän ja pahan välillä. ja huomaan taas miten syksyn tullen annan joillekin asioille vallan. kun oon tässä mielentilassa, näissä aatteissa (taas), hermostun, olen hermostunut. ja stressaan. opettaja sanoi mulle tänään kun hyvin paniikinomaisesti ja stressaantuneena ja hermostuneena rupesin väkertämään yhtä tehtävää;
"älä stressaa, se menee hyvin, älä stressaa."

mä toivon että voisin noudattaa joitain ohjeita mitä mulle annetaan, mutta nyt kun mulla on kaikkea muuta, mä en pysty. mä toivon ettei tämä syksy mene taas siihen että oon siinä samassa pisteessä, jota en saa siirrettyä millään pois. se on vaan jämähtänyt enemmän paikalleen.

-

koulu alkoi ja paluu arkeen on ollut täynnä yhtä stressiä ja harmautta. toisaalta oon uutta puhtia täynnä kolmen viikon lomailun jälkeen, mutta silti tää kiire on taas vetänyt mun voimat kuin jalat alta. oon viettänyt löllölauantain ja äsken heräsin sunnuntain harmauteen ja paistoin banaaneja ruisleivän päälle. viimepäivinä päässä on pyörinyt niin hyvät kuin huonotkin asiat, hyviin lukeutuu parit mukavat viestit uusien ihmisten kanssa, haaveet 10 viikon työharjoittelun suorittamisesta ulkomailla ja omasta asunnosta, uudet tavoitteet syksylle ja asioiden oivaltaminen.

eilen pohdin elämän rakastettavia asioita ja totesin, että lista olisi lähes loputon. pieniä rakastettavia asioita on maailma täysi ja niitä tulee koko ajan lisää. haluan joskus kirjoittaa kaikki mieleen tulevat asiat ylös ja lukea niitä silloin kun kaikki painaa päälle. ja musta ratikkatreffit olisi ihana idea. ei se liittynyt aiheeseen, mutta kuitenkin.

elokuvateatterit on yksi mun rakastettava asia. tänään siis elokuviin, loistava tekeminen sunnuntaille, joka varmaan muuten masentaisi mut harmaudellaan.

-