-

muuttuuko mikään, toistanko samoja virheitä, astunko samoihin jalanjälkiini uudestaan ja uudestaan, onko tämä viimeinen kerta tällaisena, kierränkö oravanpyörää, kaatuuko seinät, huudanko tyhjyyteen, mitä tapahtuu, muuttuuko mikään?

-

tänään on kaunis syksylauantai ja mun tekemät pikkusäännöt elämääni varten alkavat pistää hymyilemään. siivottiin koko aamu ja nyt vihdoin aamupalaa iltapäivällä - kohta koko talo tuoksuu ihanalta kun letut pistetään paistumaan.
jotenkin nyt tuntuu kiinnittävän kaikkiin pikku yksityiskohtiinkin eritavalla huomiota kun jaksaa keskittyä. ja tänään totesin että kaipaan muutosta. todellakin tarvitsen ja aion muutosta tehdäkin.

jotakin viime viikosta:
kumpparit jalassa kohtasin hämmentäviä ihmisiä ja mun sateenvarjo kiukutteli. sain koulujuttuja hoidettua ja sain opettajilta motivaatiota. poltin kynttilöitä lähes joka ilta ja tuosta yhdestä tuikkukiposta heijastuu ihanan värisiä varjoja mun valkeaan pöytään. ja on ihana huomata miten nuo vaahterat tuossa pihalla saavat joka päivä enemmän ja enemmän syksyn värejä lehtiinsä. ja helsinki hämmentää mua välillä.

-

-

syksy on tullut.

kaipaan toista peittoa tai unikaveria etten illalla palelisi nukkumaan mennessäni. tuuli on kylmä ja kaulahuivia voi käyttää. vedenkeittimessä kiehuu teevesi joka päivä monta kertaa. villasukat on jalassa koko ajan. inspiroidun. puut alkaa saada väriä. illat pimenee ja tekee mieli polttaa kynttilöitä. kaipaa syksyisempiä valokuvia.

tavallaan mä pidän syksystä, mutta tavallaan haluan pompata vain sen yli. hyviä puolia kuitenkin on paljon.

-

tuntuu että pääsen hetkeksi pois tästä todellisuudesta kun mun sormet vain juoksee näppäimistöllä. tarvitsin vain villasukat, huovan reisieni suojaksi, villatakin, vaniljakynttilöitä, rubikin soimaan mun korvaan, teetä ja tietokoneen ikkunan eteen. ulkona sataa vettä ja tänään kastuin litimäräksi. muistin juuri että joskus keväällä yksi mies bussipysäkillä sanoi että yksi noista pihan vaahteroista näyttää syksyisin bussipysäkiltä katsoessa aivan vanhalta mieheltä sivulta päin kuvattuna. nyt on syksy ja mä haluan vielä löytää sen miehen kasvot noiden lehtien seasta. mä rakastan rubikia ja sitä miten se inspiroittaa mua. mä rakastan noita vaahteroita. mä rakastan kirjoittamista. mä rakastan kun on inspiroitunut ja haluaa vaan toteuttaa kaiken. tästä postauksesta piti tulla pari lausetta, mutta mä selitän kaikkea muuta. tajusin että mun tekee aivan kauheasti mieli appelsiinia ja haluan matkustaa joskus maailman ympäri. haluan leikata otsahiukset. haluan jutella sinulle. rakastan sanoja ja lauseita ja tekstejä ja kirjoja ja tarinoita. kirjoittaminen tuntuu aivan helvetin hyvältä juuri nyt. nola on tämän tarinan nimi.

-

vähiten tekee mieli olla koulussa ja nähdä ihmisiä, nauraa vaikkei naurattaisi ja syödä vaikkei ole nälkä.

eniten tekee mieli paeta todellisuutta hetkeksi ja olla vain yksin, antaa tuulen heilutella hiuksia ja syksysateen kastella.