-

tuntuu että pääsen hetkeksi pois tästä todellisuudesta kun mun sormet vain juoksee näppäimistöllä. tarvitsin vain villasukat, huovan reisieni suojaksi, villatakin, vaniljakynttilöitä, rubikin soimaan mun korvaan, teetä ja tietokoneen ikkunan eteen. ulkona sataa vettä ja tänään kastuin litimäräksi. muistin juuri että joskus keväällä yksi mies bussipysäkillä sanoi että yksi noista pihan vaahteroista näyttää syksyisin bussipysäkiltä katsoessa aivan vanhalta mieheltä sivulta päin kuvattuna. nyt on syksy ja mä haluan vielä löytää sen miehen kasvot noiden lehtien seasta. mä rakastan rubikia ja sitä miten se inspiroittaa mua. mä rakastan noita vaahteroita. mä rakastan kirjoittamista. mä rakastan kun on inspiroitunut ja haluaa vaan toteuttaa kaiken. tästä postauksesta piti tulla pari lausetta, mutta mä selitän kaikkea muuta. tajusin että mun tekee aivan kauheasti mieli appelsiinia ja haluan matkustaa joskus maailman ympäri. haluan leikata otsahiukset. haluan jutella sinulle. rakastan sanoja ja lauseita ja tekstejä ja kirjoja ja tarinoita. kirjoittaminen tuntuu aivan helvetin hyvältä juuri nyt. nola on tämän tarinan nimi.