-

ulkona sataa vettä, tuulee ja on viileä ilma. noi vihreät puut heiluu kauheasti ja musta näyttää että ne vilkuttelisi käsiään tai pyörittelisi päitään. mun päässä on aivan samanlainen hullunmylly koska en ymmärrä mitään en tajua mitään en uskalla mitään mitään mitään. mulla on liikaa ajatuksia, voisiko ne vain heittää roskiin koska en jaksaisi ajatella samoja asioita kerta toisensa jälkeen kun ne voisi aivan hyvin heittää pois. mutta ei niitä siltikään voi. mutta mä en jaksaisi.
tänään heräsin 04:20 ja lähdin lentokentälle saattamaan hollantilaisia. bussimatkalla takaisin kotiin sen bussin ikkunakaan ei tuntunut enää kylmältä ja mä kuuntelin musiikkia, joka toi mun mieleen vaan enemmän ajatuksia. nyt kun mulla on jo loma, luulisi että kaikki sujuisi paremmin mutta nyt on vain enemmän asioita ja pelkään että niitä tulee lisää. ehkä parin päivän rauhoittumisen jälkeen annan itseni vihdoin levätä ajattelemisesta ja stressaamisesta. nyt voisin siivota kaiken mikä muistuttaa viime viikosta pois mun huoneesta ja lösähtää puhtaille lakanoille lukemaan kirjaa. sadepäivät on kotona rauhassa olemista varten. ja toi rauhaton sää inspiroittaa mua. ehkä sittenkin alan kirjottamaan.

-

tuntuu että nää päivät hajoaa käsiin. kirjaimellisesti ja oikeasti. tuntuu ettei vaan jaksa enää kuunnella tai esittää, ei jaksa olla tai kiinnostua mistään. enää viikonloppu ja sitten mulla on aikaa rentoutumiselle ja mulla on oma viikonloppu yksin kotona, en tällä hetkellä oota kun sitä ja paria muuta juttua. mua kutsuu jo se rauha ja omat jutut. nyt tuntuu vaan ettei mikään suju ja päätäkin särkee ajattelemisesta. en jaksaisi edes enää puhua englantia, en jaksaisi oikeasti puhua mitään. haluaisin vaan olla hiljaa.

-

miksen voi vaan skipata kaikkea ja lähteä mökille pois tästä hullunmyllystä. vaikkei ajatukset mua sielläkään varmaan jättäisi rauhaan, mutta kuitenkin. miksi aina vain uusia asioita tulee ilmi, miksi nyt. miksi pitää riidellä, miksi pitää olla liikaa mietittävää ja huomisesta alkaen liikaa tekemistä. odotan vaan sitä että olen vapaa kaikesta kiireestä ja saan oikeasti nauttia lomasta. ja kesästä. ja kaikesta.

voisin haluta kelata aikaa sekä eteen että taakse.

-

en voi kuvailla miltä tuntuu sulkea kaikki ympäriltä hetkeksi, kaikki. kun hiukset sun korvilla ja vesi kohisee, kuohuu ja sä et kuule kun sen kohinan ja sä näet meren, kuvittelet sen, se heiluu ja on kaunis. sun märät hiukset sun korvilla, kohisee kuohuu ja mikään ei tunnu miltään koska sä olet sulkenut oven ja olet muualla. sitten palaat ja merta ei enää ole. on vaan se kaikki minkä suljit pois mutta mikä palasi heti. menkää pois ajatukset, menkää pois en halua teitä enää mun päähän.

 aallot

 viekää mut

hetkeksi pois 

-

mä haluan paistaa lettuja aamupalaksi, ratsastaa issikalla niityllä, antaa tuulen heiluttaa hiuksia, matkustaa maailman ympäri, kirjoittaa kirjaa ulkomailla parvekkeella ja inspiroitua turkoosista merestä, ottaa valokuvia ja kehittää ne kaikki, opetella eri kieliä, muuttaa ruotsiin, käydä elokuvissa joka viikko, asua talossa jonka yksi huone on täynnä kirjoja, omistaa siilin, syödä hedelmiä parvekkeella, ottaa päiväunet riippukeinussa, leikellä lehtiä, maalata taloa bikinit päällä, käydä yökävelyllä käsikkäin, järjestää juhlat, olla spontaani, kerätä rahaa purkkiin, tehdä taidetta, tuntea olevani kotona, toteuttaa unelmiani, käydä vaatteet päällä suihkussa, polttaa kynttilöitä ja kuunnella rauhallista musiikkia, kasvattaa mun hiukset ja antaa niiden olla kiharassa, katsella tähtiä yötaivaalta, valokuvata, rakastua, maalata seinät, lukea maailman parhaita kirjoja, kerätä elokuvia ja cd-levyjä, kohottaa kuntoa, uskaltaa, omistaa vaatekaapin, kävellä paljain jaloin ja olkihattu päässä rannalla, nauraa, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, tuntea pakkasen mun poskilla ja kuumuuden iholla, saada kylmiä väreitä, käydä kirpparikierroksilla, tutustua kaupunkeihin, ostaa ilmapalloja, olla tekemättä mitään, sulkea puhelimen viikoksi, pyytää jotakuta kahville, saada itsevarmuuden, kerätä koruja. mä haluan toteuttaa.

-

voiko ikävöidä jotain mitä ei ole ehkä olemassa, jotain mikä ei ainakaan vielä ole mun elämässä? voiko ikävöidä omaa mielikuvituksen tuotostaan? koska mä ikävöin hetkiä, ihmisiä ja asioita, joita ei ikinä mun elämässä ole tapahtunut tai ollut. mä ikävöin veden roiskimista sun päälle, hiekkarannalla paljain varpain kävelyä, kirjojen lukemista kylpyammeessa, turkoosia vettä, sun paidan pukemista päälleni, yllätyksiä, yöteetä yhdessä sohvalla, aamuaurinkoa ja aamuyöllä heräämistä jolloin mentäisiin katsomaan laitumella herääviä hevosia. miten voi ikävöidä asioita joita ei ole tapahtunut. miten voi.

tänään mä ikävöin liikaa asioita. myös niitä mitä ei ehkä pitäisi, mitkä olen kieltänyt. mutta ikävöin myös niitä, jotka ovat enemmän kuin sallittuja ikävöidä. ikävä on kaksipiippuinen juttu - sillä on kaksi puolta niin kuin kolikollakin, sillä on hyvä ja paha puoli.

-

tänään oli ihana päivä.
aurinko paistoi ja vietiin äiti picnicille, istuttiin laiturilla ja syötiin fazerin leivonnaisia ja hampurilaisia. kävin tänään juoksemassa töölönlahden ympäri ja puhuin puhelimessa. huomenna paluu arkeen - paluu töihin. en tiedä olenko valmis 46,5 tunnin työviikkoon, mutta se on toisiksi viimeinen ja pakotan itseni jaksamaan. mulla on motivaatiota, vaikka mulla särkeekin päähän sillä tavalla niin kuin särkee kun on kuumetta. mutta en jaksa välittää.
tänään oli tosi ihana päivä.

-

saanko saanko hermoloman saanko lähteä johonkin kauas, tuntemattomaan kaupunkiin anonyymiksi, saanko sulkea puhelimen ja jättää tietokoneen sängyn alle, saanko vaan kadota nyt johonkin hetkeksi omaan rauhaan, olla yksin ja vain olla, kuunnella meren kohinaa enkä mitään muuta

saanko

-

kerrankin musta on ihana että olen vähän kipeä, koska nyt oon saanut olla pari päivää kotona ihan rauhassa tehden omia juttuja. mulla on ollut omaa aikaa eikä mun oo tarvinnut huolehtia aamuisin siitä ehdinkö varmasti tekemään kaikki aamutoimet ja ehdinkö nyt varmasti oikeaan aikaan töihin, mun ei oo tarvinnut olla töissä stressaamassa, mun ei oo tarvinnut mitään. yskänlääke on saanut mut kamalan väsyneeksi, mutta tuommoinen erilainen väsymys on saanut mut haaveilemaan. mä olen haaveillut kesästä, aamulenkeistä töölönlahden ympäri, mahtavista lukuelämyksistä, take away-kahvista ja laiturilla istumisesta, mieltä avartavista elokuvista, ystävistä, ulkomaanmatkasta, vaatteista, kesäsateesta, paljain jaloin kävelemisestä nurmikolla, ensimmäisistä rusketusrajoista, hymyistä, oman kirjan kirjoittamisesta, päiväunista, musiikista, muistoista, valokuvista, vesimeloonista ja kesäjuhlista... oikeastaan kaikesta. ja se tuntuu hyvältä. nyt tuntuu ihan hyvältä.


ja enää oikeastaan 11 päivää töitä jos olen huomisen poissa. 11. mihin tämä aika on juossut?

-

mitä helvettiä

mitä helvettiä

mitä  helvettiä

mitä helvettiä

mitä helvettiä

-

tänään mulla on ollut niin omituinen päivä, tai no ei omituinen ehkä, mutta epävarma ja semmoinen kummallinen. en ole osannut päättää onko mun huono vai hyvä olla, olenko mä väsynyt vai en. en ole osannut valita iloisen ja surullisen väliltä - en ollut kumpaakaan. jos charles olisi ollut töissä, se olisi sanonut kai taas

         "i see, something is wrong. i dont see your smile."

mutta charles ei ollut töissä, eikä mikään edes ollut vikana. mutten hymyillytkään. 

ja töiden jälkeen tulin kotiin, tajusin ja toteutin ja puhuin äitille, eikä musta ole mitään ihanempaa kuin saada halaus ja luottavaiset sanat äitiltä. 

mulla on tyhjä olo vaikkei ole syytä, väsymystä? mä tahdon sinne laiturille istumaan, koska siellä mä aina rauhotun. ja mua pelottaa kun päivät ja viikot juoksee enkä mä vielä ole valmis. missään. 

+ mä en tiedä ymmärrä enkä taaskaan tiedä.  elämä pistää mut sekaisin toisinaan.