-

tänä aamuna heräsin taas siihen kun aurinko paistoi suoraan mun sänkyyn. mä vetäsin vain verhot ikkunan eteen, mutta en enää saanut kuitenkaan unta. herätys oli 9:15, mutta puhelin olikin mennyt kiinni eikä herätyskello ollut soinut ja olinkin nukkunut liian pitkään. alkuperäiset suunnitelmat meni vähän vinksalleen muttei se haitannut koska mun aamu on ollut tosi kiva vaikkakin ihan normaali.

mietin että jos asuisin nyt jossakin ihan yksikseni, ihan omillani, millanen olisi mun kämppä. tänään se olisi suuri yksiö tai kaksio. jos se olisi yksiö, olisin eristänyt pienen tilan korkeilla kaapeilla ja laittanut niihin kaappeihin kirjoja, paljon kirjoja niin että ne hyllyt olisivat täynnä niitä. siellä olisi myös paljon elokuvia, varmuuden vuoksi paljon jos sadepäivät yllättää. mun kämppä olisi sisustettu vaaleilla sävyillä, koska vaalea väri tuo mulle turvallisuuden tunteen. mulla olisi suuri sänky jossa paljon tyynyjä ja ihanat lakanat. mulla olisi pieni parveke, johon paistaisi heti aamusta aurinko pitkälle iltapäivään asti. mulla olisi myös ikkunalauta, jolla aina iltaisin istuisin katselemassa kadulla käveleviä ihmisiä. mulla olisi iso nojatuoli, jossa mahtuisi istumaan lähekkäin kaksi ihmistä - se olisi tarkotettu sitä varten jos joskus löydän jonkun, jonka kanssa voin siinä istua sylikkäin punaisen huovan alla ja juoda teetä. mulla olisi purkissa keksejä ja suklaata, pakastin olisi täynnä murueskimoja. seinillä mulla olisi muistoja - valokuvia, mustavalkoisia. mulla olisi yöpöytä, jonka laatikossa säilyttäisin mun päiväkirjaa ja savukkeita. siellä olisi myös mun mustakantinen, pieni vihko ja kynä. mulla olisi kylpyamme, jonne aina menisin rentoutumaan, kuumaan veteen lillumaan. mulla olisi ihania astioita ja hirveästi kahvia ja teetä kaapissa. mulla olisi jääkaapin ovi täynnä sanoja. mulla olisi ikkunalaudalla kukkia, jotka vaihtaisin aina kerran viikossa - talvisin mulla ei olisi kukkia, mutta jotakin muuta. mulla olisi ihan pieni vaatehuone, semmoinen johon mahtuisin astumaan sisälle juuri ja juuri, semmoinen johon mun vaatteet mahtuisivat ja jossa ne voisivat kaikki roikkua henkareilla. mulla olisi kaksi tietokonetta, toinen kirjoittamista varten ja toinen kaikkea muuta varten. ne olisivat mun pienellä pöydällä, joka olisi myös ruokapöytä. mulla olisi puulattiat ja vanhat isot ikkunat. asuisin viidennessä kerroksessa, koska siinä olisi rappusia tarpeeksi käveltäväksi, muttei liikaa. mulla olisi poriseva kahvinkeitin ja ei hirveän suuri televisio. mulla olisi stereot, joista aamuisin kuuntelisin lempimusiikkiani samalla kun tekisin aamutoimia. mulla olisi tuolinkarmilla mun ihana aamutakki, jonka pujauttaisin aamuisin päälleni. mulla olisi seinällä jokin nätti kalenteri, josta vaihtaisin aina päivämäärän, mutta joskus unohtaisin. mulla olisi paljon lehtiä pinossa, jotkut lukemista varten ja jotkut odottamassa sitä että kävisin ne läpi ja leikkelisin kaiken mielenkiintoisen. mulla olisi paljon kelloja, joista joskus tekisin hienon taulun. mulla olisi vihreässä purkissa rahaa pahan päivän varalle. mulla olisi salaisuuksia jossakin laatikossa, jota säilyttäisin sänkyni alla. mulla olisi jääkaapissa aina tölkki maitoa ja kananmunia.

mä keksisin vielä lisää vaikka mitä. voisin jo muuttaa, voisin jo toteuttaa. mä vielä odotan muutaman vuoden ja sitten toteutan unelmiani, mietin mitä mä oikeasti haluan.

äsken musta oli ihana kun tuuli heilutti mun kosteita hiuksia, aurinko kuivatti ne ja nyt ne on kiharat. istuin parvekkeella aamukahvia juoden ja dippailin suklaata kuumaan kahviin. jotenkin tuntui, että kaikki kyllä järjestyy, järjestyy aikanaan. tuntui jotenkin omituiselta, hassulta, mutta siltä, että kaikki järjestyy. ja kyllä se järjestys vielä palaa. nyt vaan pitää loksautella palasia yhteen.

-

ei mitään.

ja kaikki alkaa alusta taas kerran.

-

parasta tällä hetkellä olisi pakata laukku ja lähteä johonkin missä kukaan ei tunne sua, kukaan ei ymmärrä sua. olisi vain kaupungissa anonyyminä ja pakenisi arkea ja tuttuja asioita. sen mä haluaisin tehdä tällä hetkellä, koska en halua miettiä niitä asioita joita mun näkemät unet tuo mukanaan, ne rikkoo mun säännöt.

mun sängyllä on leivänmurusia ja keittiössä naksuttaa tuuletin. voisin istua kotona koko päivän, mutta menen myymään astiastoja iltapäivällä. tekisi mieli vain työntää asioita pois, puskea ne pois eikä päästää lähelle, mutta hyvän eteen täytyy raataakin vähän. nyt vaan ei jaksaisi.  kohta pääsen ulkomaille.

-

-

ulkona on kylmää ja sateista mutta mua oikeastaan hymyilyttää. pidän kirkkaita paitoja sisällä päällä, mua piristää nähdä keltaista pinkkiä turkoosia vihreää kun ulkona on vaan harmaata. mun säännöt jotka tein yksi päivä on tepsineet vaikken tälläkään hetkellä ole aivan varma mitä haluan, mutta silti - pääasia on elää hetkessä ja olla sanomatta ei koskaan.

sade ropisee ikkunaa vasten ja telkkarissa pelataan pesäpalloa. mä voisin kuunnella pari biisiä ja nukahtaa tähän sohvalle, nyt täällä ei edes ole itikoita.

-

miten hyvältä tuntuu istua yöllä parvekkeella, nauttia siitä kesäyön lämmöstä ja kuunnella yön ääniä.
tai miten hyvältä tuntuu kirjoitella asioita, joita ei myönnä, mustakantiseen vihkoon, joka on täynnä myönnettyjä asioita. tai miten hyvältä tuntuu kun ei joudu hiipimään yöllä hakemaan vettä vaan voi kävellä ihan normaalisti pelkäämättä että kukaan heräisi. tai miten hyvältä tuntuu herätä aamulla hiljaiseen kotiin ja keittää kahvia keittiössä ilman paitaa kun kukaan ei ole katsomassa.

rakastan tätä hiljaista kotia. rakastan tätä että sain jättää astiat olohuoneen pöydälle ja vaatteet toiselle sängylle ilman että kukaan mainitsee niistä. mä voin huolehtia ne kohta pois, sitten kun jaksan. mä rakastan tätä yksinäisyyttä, vaikka pidänkin asumisesta äitin kanssa.

huomenna mä lähden mikkeliin ja se taas on aivan toinen ulottuvuus - saan hetkeksi unohtaa kaiken tutun ja päästä nauttimaan pienen kaupungin jutuista.

-

eilen söin aivan järjettömän hyvää jäätelöä, se nousi melkein lakritsijäätelön tasolle - cafe latte. eilinen oli kiva päivä muutenkin ;
musta oli ihanaa nähdä ystävää ja nauraa jutuille, jotka vaan me tiedetään, oli hauska kävellä metron liukuportaat ylös niin että molemmat halusi, eikä vain toinen. oli kiva käydä ostoksilla yhdessä, vaikken itse mitään ostanutkaan. oli kiva kuulla, että meidän koti on nätti. oli kiva jutella unelmista ja haaveista, elämästä.

mulla on hirveä tarve toteuttaa itseäni, tai haaveita ja muutenkin asioita joiden haluan muuttuvan. oon saanut relattua ja odotan viikonloppua että saan relattua vielä enemmän - mulla on tiedossa viikonloppu yksin kotona enkä mä välttämättä halua viettää sitä kenenkään muun kanssa kuin itseni kanssa. omaa aikaa, omia juttuja, omaa rauhaa ja saan tehdä mitä ikinä haluan.

hyvä fiilis on myös siitä, että jalat ovat kantaneet yhdeksänä aamuna.

kesä tuo mun päähän enemmän hyviä ajatuksia ja haaveita. 

-

mä taidan oikeasti alkaa uskoa sattumaan tai karmaan tai johonkin. mulle sattuu ja tapahtuu ihan ihmeellisiä asioita ja kun niitä vähän yhdistelee niin ne vaan liittyy toisiinsa, ihan kuin puuttuva palanen loksahtaisi paikalleen. ja nämä asiat pistää hämmentämään niin paljon että välillä tuntuu että olisi pienessä humalassa kun huvittaa niin paljon. mun elämässä on selkeästi meneillään joku hyvin ihmeellinen kausi, ehkä tästä kesästä tulee ihmeellinen. lämpimien ilmojen myötä mun ärsytys on kadonnut, piiloutunut tosi hyvin ja osaan nauttia tästä kaikesta hyvästä, koska kesään ei vaan mun mielestä kuulu mikään masentuneisuus. ainakaan jos se on jatkuvaa.

mulla on ollut aivan mahtava viikko ja vielä on monta monta monta viikkoa edessä! niistä tulee varmasti vielä parempiakin. avoimin mielin toivotan kunnon helteet tervetulleeksi, avoimin mielin uudet ihmiset ja kokemukset, tunteet ja kesän ja kaiken. mä niin rakastan kesää. pus.

-

eilen ja tänään oli aivan hurjan kivaa. pieniä paheita espalla, hirveästi naurua ja hyviä juttuja, suomenlinna, aamubrunssi, aurinko, parveke, rusketusrajat, pari kivaa viestiä, haaveet heinä-elokuun matkoista (ruotsi, italia), ystävät ja tämä kesäinen olotila mikä tulvii sisään jokapaikasta. se vaan tuntuu hyvältä, vaikkei kaikki muu olisikaan niin hyvin. nyt vaan tuntuu että on, vaikka on paljon asioita selvittämättä. lisää tämmöisiä päiviä tulossa, kesä kesä kesä oi rakastan kesää.