-

tänä aamuna heräsin taas siihen kun aurinko paistoi suoraan mun sänkyyn. mä vetäsin vain verhot ikkunan eteen, mutta en enää saanut kuitenkaan unta. herätys oli 9:15, mutta puhelin olikin mennyt kiinni eikä herätyskello ollut soinut ja olinkin nukkunut liian pitkään. alkuperäiset suunnitelmat meni vähän vinksalleen muttei se haitannut koska mun aamu on ollut tosi kiva vaikkakin ihan normaali.

mietin että jos asuisin nyt jossakin ihan yksikseni, ihan omillani, millanen olisi mun kämppä. tänään se olisi suuri yksiö tai kaksio. jos se olisi yksiö, olisin eristänyt pienen tilan korkeilla kaapeilla ja laittanut niihin kaappeihin kirjoja, paljon kirjoja niin että ne hyllyt olisivat täynnä niitä. siellä olisi myös paljon elokuvia, varmuuden vuoksi paljon jos sadepäivät yllättää. mun kämppä olisi sisustettu vaaleilla sävyillä, koska vaalea väri tuo mulle turvallisuuden tunteen. mulla olisi suuri sänky jossa paljon tyynyjä ja ihanat lakanat. mulla olisi pieni parveke, johon paistaisi heti aamusta aurinko pitkälle iltapäivään asti. mulla olisi myös ikkunalauta, jolla aina iltaisin istuisin katselemassa kadulla käveleviä ihmisiä. mulla olisi iso nojatuoli, jossa mahtuisi istumaan lähekkäin kaksi ihmistä - se olisi tarkotettu sitä varten jos joskus löydän jonkun, jonka kanssa voin siinä istua sylikkäin punaisen huovan alla ja juoda teetä. mulla olisi purkissa keksejä ja suklaata, pakastin olisi täynnä murueskimoja. seinillä mulla olisi muistoja - valokuvia, mustavalkoisia. mulla olisi yöpöytä, jonka laatikossa säilyttäisin mun päiväkirjaa ja savukkeita. siellä olisi myös mun mustakantinen, pieni vihko ja kynä. mulla olisi kylpyamme, jonne aina menisin rentoutumaan, kuumaan veteen lillumaan. mulla olisi ihania astioita ja hirveästi kahvia ja teetä kaapissa. mulla olisi jääkaapin ovi täynnä sanoja. mulla olisi ikkunalaudalla kukkia, jotka vaihtaisin aina kerran viikossa - talvisin mulla ei olisi kukkia, mutta jotakin muuta. mulla olisi ihan pieni vaatehuone, semmoinen johon mahtuisin astumaan sisälle juuri ja juuri, semmoinen johon mun vaatteet mahtuisivat ja jossa ne voisivat kaikki roikkua henkareilla. mulla olisi kaksi tietokonetta, toinen kirjoittamista varten ja toinen kaikkea muuta varten. ne olisivat mun pienellä pöydällä, joka olisi myös ruokapöytä. mulla olisi puulattiat ja vanhat isot ikkunat. asuisin viidennessä kerroksessa, koska siinä olisi rappusia tarpeeksi käveltäväksi, muttei liikaa. mulla olisi poriseva kahvinkeitin ja ei hirveän suuri televisio. mulla olisi stereot, joista aamuisin kuuntelisin lempimusiikkiani samalla kun tekisin aamutoimia. mulla olisi tuolinkarmilla mun ihana aamutakki, jonka pujauttaisin aamuisin päälleni. mulla olisi seinällä jokin nätti kalenteri, josta vaihtaisin aina päivämäärän, mutta joskus unohtaisin. mulla olisi paljon lehtiä pinossa, jotkut lukemista varten ja jotkut odottamassa sitä että kävisin ne läpi ja leikkelisin kaiken mielenkiintoisen. mulla olisi paljon kelloja, joista joskus tekisin hienon taulun. mulla olisi vihreässä purkissa rahaa pahan päivän varalle. mulla olisi salaisuuksia jossakin laatikossa, jota säilyttäisin sänkyni alla. mulla olisi jääkaapissa aina tölkki maitoa ja kananmunia.

mä keksisin vielä lisää vaikka mitä. voisin jo muuttaa, voisin jo toteuttaa. mä vielä odotan muutaman vuoden ja sitten toteutan unelmiani, mietin mitä mä oikeasti haluan.

äsken musta oli ihana kun tuuli heilutti mun kosteita hiuksia, aurinko kuivatti ne ja nyt ne on kiharat. istuin parvekkeella aamukahvia juoden ja dippailin suklaata kuumaan kahviin. jotenkin tuntui, että kaikki kyllä järjestyy, järjestyy aikanaan. tuntui jotenkin omituiselta, hassulta, mutta siltä, että kaikki järjestyy. ja kyllä se järjestys vielä palaa. nyt vaan pitää loksautella palasia yhteen.