kello on tuskin puoli yhdeksän, mulla on rauhallinen ja hyvä olo. väsynyt vielä.

pian lähden mikkeliin, muutaman tunnin päästä. odotan sitä junamatkaa. ikkunapaikka 25.
mä tykkään istua junassa ja tarkastella salaa ihmisiä, keskittyneitä ilmeitä ja pieniä eleitä. mutta en tykkää kovaäänisistä ihmisistä tai huutavista lapsista. jos osaisin, haluaisin painaa aina junamatkoiksi mute-nappulaa. koska mun mielestä ihmiset on niin kauniita kun ne ei huomaa, että niitä tarkastellaan. onhan ne muutenkin, mutta silloin kaiken sen huomaa tarkemmin.
mulla on laukku pakattuna, toinen olalle ja kolmas kirjoille. mä aion lukea kirjoja ja katsoa elokuvia ja rentoutua ja tehdä asioita joita mä en kotona tee. mikkelissä.

ulkona on sellainen sää, joka väkisinkin pistää miettimään. en tiedä millaisia ajatuksia päivä tuo tullessaan, toivottavasti saan pääni sisällä jotakin edes selvitettyä. edes näiden muutaman päivän aikana jolloin vaihdan kotoisista maisemista toisiin. helpompaa olisi vaan antaa olla. mutta eipä pääkoppa ole samaa mieltä.

nyt ajatuksissa on vain aamukahvi, siispä menen nauttimaan siitä.

-

mä olen kävellyt helsingin kaduilla seitsemältä aamulla. valoisaa, linnut lauloi ja pakkanen pisteli kasvoja. kumma yhdistelmä.
mä olen tuntenut liikaa ja en mitään. välillä musta on tuntunut että olen ihan tyhjä, etten mä ole mitään - että mä vain kävelen katuja pitkin tyhjä katse silmissä ajattelematta tai tuntematta mitään. että mä vain kävelen enkä tunne yhtään mitään. menen rutiinin mukaisesti töihin ja rutiinin mukaisesti lähden töistä ja menen kotiin ja menen nukkumaan ja aamulla seuraan taas rutiinia.
välillä musta on tuntunut että mä ajattelen liikaa, että tunnen liikaa, että ei pitäisi tuntea mitään. tunteet on ollut pinnassa; olen tuntenut onnellisuutta, vihaa, surua, alakuloisuutta, iloisuutta, haikeutta, salaperäisyyttä, itsevarmuutta. mä olen lähestynyt pohjaa ja noussut takaisin pintaan, lähestynyt pohjaa ja taas noussut pintaan. mä tarvitsisin jotain millä pysyä pinnalla enemmän. pidempään.
mä olen ollut muissa maailmoissa; olen ollut humalassa, olen ollut ajatuksissa, olen ollut kiinni ihmisissä, olen ollut tyhjyydessä, olen ollut haaveissani, olen ollut kyynelissä, olen ollut onnellisuudessa, olen ollut epävarmuudessa.

mä en tiedä mitä mun pitäisi tuntea. kun itken vanhan ja kipeän koiramme, joka kohta varmastikin täytyy lopettaa, vuoksi, mä ajattelen itkenkö mä muidenkin asioiden vuoksi. itkenkö mä epävarmuuteni ja kiellettyjen ihmisten vuoksi, itkenkö mä väsymystäni. mitä mä oikein kyynelehdin? mä en tiedä.
kun mä en tiedä mistään enää mitään. enkä tiedä haluanko tietää.

mun pitäisi karsia mun elämästä asioita pois. asioilla mä tarkoitan asioita ja esineitä ja ihmisiä ja tekemisiä.
mä haluaisin välillä karsia mun ajatuksiakin pois. ja tunteita.

enää neljä päivää töitä. oikeasti kolme, mutta lupasin lauantainakin mennä. en tiedä miksi, mutta lupasin kuitenkin. neljä päivää ja sitten lomaa. ehkä silloin saan ajatuksiakin selviteltyä.