hukun unelmiin

kello on tuskin puoli yhdeksän, mulla on rauhallinen ja hyvä olo. väsynyt vielä.

pian lähden mikkeliin, muutaman tunnin päästä. odotan sitä junamatkaa. ikkunapaikka 25.
mä tykkään istua junassa ja tarkastella salaa ihmisiä, keskittyneitä ilmeitä ja pieniä eleitä. mutta en tykkää kovaäänisistä ihmisistä tai huutavista lapsista. jos osaisin, haluaisin painaa aina junamatkoiksi mute-nappulaa. koska mun mielestä ihmiset on niin kauniita kun ne ei huomaa, että niitä tarkastellaan. onhan ne muutenkin, mutta silloin kaiken sen huomaa tarkemmin.
mulla on laukku pakattuna, toinen olalle ja kolmas kirjoille. mä aion lukea kirjoja ja katsoa elokuvia ja rentoutua ja tehdä asioita joita mä en kotona tee. mikkelissä.

ulkona on sellainen sää, joka väkisinkin pistää miettimään. en tiedä millaisia ajatuksia päivä tuo tullessaan, toivottavasti saan pääni sisällä jotakin edes selvitettyä. edes näiden muutaman päivän aikana jolloin vaihdan kotoisista maisemista toisiin. helpompaa olisi vaan antaa olla. mutta eipä pääkoppa ole samaa mieltä.

nyt ajatuksissa on vain aamukahvi, siispä menen nauttimaan siitä.