lauantai 27. helmikuuta 2010

-


tänään mä istuin autossa ties monennetta kertaa koko viikonlopun aikana. mun molemmilla puolilla istuttiin ja poltettiin tupakkaa - mä istuin niiden keskellä ja kuuntelin musiikkia.
mun ajatukset kuljeskeli omia reittejään. ne kulki kaikkiaalla ( ei läheskään ) mutta silti musta tuntui, etten mä ajatellut kuin paria, yksittäistä asiaa. ( mä en halua ajatella muuta )

täällä on kamalasti laatikoita - me ollaan kasattu kaikki meidän uuteen kotiin. tää tuntuu kodilta, mutta täällä on toistaiseksi yksi ihminen, jonka kanssa mä haluaisin jakaa tän kodin.
mua inhottaa minkälainen ilmapiiri täällä on, mua inhottaa olla muualla täällä, kuin mun omassa, pienessä huoneessa, jonka suuressa ikkunassa ei vielä edes ole verhoja.


( mene pois, jooko )

mä olen poikki - väsynyt ja joka paikkaan sattuu.

-

tällä hetkellä mä en haluaisi kuin kolme asiaa tähän, ne riittäisi, niin mulla olisi hyvä olla.
yksikin riittäisi, mutta jos tavoitellaan täydellisyyttä, niin sitten kolme.

ja mä tiedän, mikä on täydellistä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

-


mä en tiedä mitä ihmettä mä olen tehnyt, että mä ansaitsen tän kaiken.


haluaisin palata takaisin viikonloppuun - perjantai-iltaan ja niihin kaikkiin hetkiin, lauantai- ja sunnuntaiaamuihin, päiviin, kosketuksiin --


mä en voi palata niihin kun pääni sisässä ( mä muistan kaiken ) ja mä voin vain odottaa, että mä näen sut uudelleen. vielä kaksi yötä.


-


mun mielessä ei pyöri kuin yksi ihminen.


( yksi nimi, yhdet kasvot, yksi ääni, yksi tuoksu-- )


torstai 11. helmikuuta 2010

-


liikaa stressiä asioista, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa, liian vähän intoa.

mulla on intoa kaikkeen muuhun.


--- mä makaan mun sängyllä ja ajattelen ( ehkä vähän liikaa ), ja mulla on huono olo. mun keho haluaa nukkumaan, mutta mä en. mä haluan jonnekin ihan muualle.

yksin on kamalan kylmä, huomasin. yksin on paljon hiljaisempaa, tyhjempää.

-

on tulossa päiviä, joita odotan enemmän kuin mitään muuta. paljon kaikkia hetkiä, joita ei voi ennalta tietää, mutta joita odottaa liikaa. silti --- silti mä pelkään ( vähänvähänvähän )
en niitä päiviä, en niitä hetkiä. se on vain se tunne.

uni tulee kohta - on ihanaa, kun voi miettiä asioita, joiden avulla pystyy nukahtamaan hymy huulilla.

hymy huulilla.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

-



kun yksi asia tuntuu kahdelta --- kamalalta, ihanalta.

-

mä istuin tänään junassa, mä tuijotin junan harmaata, likaista lattiaa ja kuuntelin, kun mun korvaan laulettiin. mulla oli sylissä laukku, joka pursui viikonlopun tavaroita --

mun päässä oli ajatuksia ( hirveästi ) ja jokainen pieni asia, ääni, mikä vain sai mut muistamaan. mä halusin vain jäädä junasta pois, palata takaisin.


ulkona satoi lunta mun naamalle ja mä kävelin hitaasti kotiin, jos vaikka aika olisi pysähtynyt ja olisin voinut kävellä ajassa taakse päin. ( nyt voisin kelata sitä- )


mun on vaikea uskoa, mun on vaikea ymmärtää. mun on vaikea olla erossa.

-

mun katossa ei ole enää mun omaa tähtitaivasta. kolme viikkoa ja rakennan sen taas, sen mun oman tähtitaivaan. ( mä tahdon näyttää sen sulle- )


tekisi vain mieli maata sängyllä, kuunnella, tuntea, hymyillä, nauraa hiljaa, kuiskata sanoja, tuhista-- nukahtaa. herätä.


jos tää on unta, en halua herätä. älkää herättäkö mua. älkää herättäkö mua.


-


( 95. sivu - uudestaan, uudestaan, uudestaan. )