-

torilla on parasta käydä aamukahvilla ja siellä on parasta kävellä ja siellä kaikki näyttää niin tuoreelta ja ihanalta.

alle 15 tunnin päästä tämä tyttönen lentää toisen ihanan tyttösen kanssa ruotsiin, kotiin. ihanaa irtautua helsingistä ja kaikesta täällä. tapahtumien rypäs on vähän uuvuttanut mua. pitäisi pakata tuo matkalaukku ja olla valmiina, mutta nyt tekee mieli vain istahtaa, hengähtää vähän ja aamun koitteessa nostaa matkalaukku bussiin ja vilkuttaa suomelle heipat. ihanaa.

-

aamulla satoi vettä ja me käveltiin äitin kanssa helsingin kaduilla rikkinäiset sateenvarjot meidän suojana. naurettiin tyhmille jutuille ja kävetiin käsikynkässä. nyt tuolla paistaa aurinko ja mä kuuntelen jippua, muistot vaan tulvii mun päässä, enkä onko tää niiden muistojen selvittelyä ja käsittelyä. taitaa olla. muttei tunnu pahalta, vähän omituiselta vaan.

lentoliput ruotsiin on varattu. kotiin. se tuntuu kuin menisi takaisin kotiin. siellä tulee taas olemaan niin hienoa ja kivaa, etten malttaisi odottaa sinne pääsyä. lentojen välissä on vaihto, jännää mennä noin lyhyt matka kahdella lennolla.

tällä viikolla mulla on paljon ohjelmaa vaikkei kuitenkaan ole. mulla on paljon toiveita tälle viikolle. toivottavasti toteutuvat, osa edes.

jännä miten tuo ilma muuttuukin. aamun surkeus on muuttunut illan iloksi - ihana kesäilta.

-

skippasin törkeästi työpäivän. mä en yksinkertaisesti pysty nyt keskittymään mihinkään, mä näin viime yönä untakin jo sanoissa sekoamisesta ja kaikesta. tänään on hyvä päivä taas - olen väkertänyt korttia vieläkin ja syönyt vesimelonia ja kuunnellut musiikkia ja juonut kahvia ja nauttinut yksin kotona olemisesta. pieniä iloja, hyvälle mielelle saavia. tein myös yhden jutun jonka oon jo pitkään halunnut tehdä ja oon innoissani siitä, se on erilainen juttu, uusi juttu. ulkonakin on ihana ilma, mutta mä ajattelin vähän siivota ja sen jälkeen leipoa kesäisen kakun. ehkä lähteä sen jälkeen ulos puistoon istumaan, syömään sitä kakkua rasiasta ja lukemaan kirjaa. ja myös odottamaan yhtä puhelua, tekstiviestiä tai jotain. yhtä, nimenomaan.

hymyilyttää. en tiedä. hymyhymyhymy.

-

olo tuntuu hirveän laiskalta, tylsältä ja enkä jaksa tehdä mitään. mä vain mietin ja on kamala ikävä, niin kova ikävä etten pysty välillä edes keskittymään. hyvälle tuulelle mut on viime päivinä kuitenkin saaneet tekstiviesti ystävältä (rakas mulla on kamala ikävä) ja tekstiviestin lähettäminen ja siihen saatu toivottu vastaus, yksi lyhyt puhelu (soitin vaan nopeasti, halusin kuulla sun äänen), matkasuunnitelmat, kesäsade, tänään ihmeellinen kosketus ihmiseltä jolta en olisi kuvitellut saavani ihmeellistä kosketusta se oli hämmentävää, suunnitelmat, huominen.... yö. oikeastaan kaikki "ongelmat" jotka tällä hetkellä pyörii päässä ovat ihan pikkiriikkisiä. ei niitä melkein edes ole, vaikka kuitenkin on. mutta ne tuntuu kamalan pieniltä, semmoisilta että niitä olisi turha edes murehtia. en mä edes oikeastaan murehdi, pohdin ehkä ennemmin. nyt en ole edes pohtinut vaan potenut ikävää. en tajua mikä ikäväpuuska tuli, en tajua mutten ehkä haluakaan, eikä tarvitsekaan. on vain ikävä ja se siitä.

ja mä odotan huomista ja yllätysten päivää. paljon odotankin.

-

viikonloppu oli melkein täydellinen

tänään olin ulapalla, omien ajatuksien aaltojen keikuttelemana

mutta viikonloppu oli  mahtava ja turvallinen

melkein täydellinen

-

mä en tiedä mitä mä haluan

ja tämä tietämättömyys ei ole mukavaa koska mulla on tunne että multa kaivataan vastauksia pian, tarkoitan pian, ja mä en tiedä vielä mistään mitään en mistään mitään. haluan vain pysäyttää ajan, jäädä tähän, jäädä siihen. en edetä, en liikkua suuntaan enkä toiseen, vain tähän. jäädä. en halua selitellä enkä jutella, en puhua en kertoa asioita, en selvittää. en halua. haluan jäädä tähän mutta haluan tietää mitä mä haluan. mun täytyy selvitellä asioita ja tietää - voitteko kuvitella miten paljon nyt vain haluaisin lakaista kaikki ongelmat pois mun päästä, huitaista ne lattialle, rikkoa ne niin kuin vetäisi pöytäliinan reunasta kaikki pöydällä olevat astiat lattialle tai huuhdella ne pois niin kuin vesi huuhtoo lian. onneksi sentään aurinko paistaa.

-

haluan oppia italiaa ja istua kahvilassa lukemassa kirjaa ja tilata kookoslatten

haluan tutustua uuteen kaupunkiin ja ottaa valokuvia polaroid-kameralla

haluan unohtaa ja aloittaa alusta


(haluan tuntea kesäsateen mun kasvoilla)

-

-

hei vaan, heinäkuu.

viime yönä mulla oli aivan kamalan kuuma enkä saanut unta aluksi, näin levottomia unia ja mun käsi puutui pahasti, mutta musta oli kiva kun ei joutunut nukkumaan yksin.

tänään on ollut mietteliäs ja laiska päivä enkä ole jaksanut tehdä mitään. mitään. oon vaan kuunnellut musiikkia hajamielisiä ajatuksia päässäni pyöritellen. mulle tuli mieleen miten yksi päivä kuulin bussipysäkillä yhden vanhan naisen sanovan, että tuo meidän pihalla kasvava vaahtera näyttää aina syksyisin parrakkaalta mieheltä jos sitä katsoo tarkkaan. nyt mä jollain tapaa odotan syksyä, että näkisin sen.

mun mielestä on kiva katsella mun ikkunasta tuota taloa joka on meidän taloa vastapäätä. tänään siellä parvekkeilla on näkynyt ihmisiä paljon kun on nätti ilma. nuo miehet näyttää parvekkeen kaiteeseen nojatessaan ihan siltä, että ne miettisi jotain, murehtisi. musta on kiva pohtia ja leikkiä ajatuksilla, mitä ihmiset ylipäätään ajattelee aina kun ne näyttää keskittyneiltä. tää on niin mua, hah.

kuuntelen pianon soittoa kuulokkeilla. tää saa mut jotenkin hirveen surulliseks vaikka tää onkin kamalan kaunista. olisi ihana joskus osata soittaa.