-

olo tuntuu hirveän laiskalta, tylsältä ja enkä jaksa tehdä mitään. mä vain mietin ja on kamala ikävä, niin kova ikävä etten pysty välillä edes keskittymään. hyvälle tuulelle mut on viime päivinä kuitenkin saaneet tekstiviesti ystävältä (rakas mulla on kamala ikävä) ja tekstiviestin lähettäminen ja siihen saatu toivottu vastaus, yksi lyhyt puhelu (soitin vaan nopeasti, halusin kuulla sun äänen), matkasuunnitelmat, kesäsade, tänään ihmeellinen kosketus ihmiseltä jolta en olisi kuvitellut saavani ihmeellistä kosketusta se oli hämmentävää, suunnitelmat, huominen.... yö. oikeastaan kaikki "ongelmat" jotka tällä hetkellä pyörii päässä ovat ihan pikkiriikkisiä. ei niitä melkein edes ole, vaikka kuitenkin on. mutta ne tuntuu kamalan pieniltä, semmoisilta että niitä olisi turha edes murehtia. en mä edes oikeastaan murehdi, pohdin ehkä ennemmin. nyt en ole edes pohtinut vaan potenut ikävää. en tajua mikä ikäväpuuska tuli, en tajua mutten ehkä haluakaan, eikä tarvitsekaan. on vain ikävä ja se siitä.

ja mä odotan huomista ja yllätysten päivää. paljon odotankin.