miten hyvältä tuntuu istua yöllä parvekkeella, nauttia siitä kesäyön lämmöstä ja kuunnella yön ääniä.
tai miten hyvältä tuntuu kirjoitella asioita, joita ei myönnä, mustakantiseen vihkoon, joka on täynnä myönnettyjä asioita. tai miten hyvältä tuntuu kun ei joudu hiipimään yöllä hakemaan vettä vaan voi kävellä ihan normaalisti pelkäämättä että kukaan heräisi. tai miten hyvältä tuntuu herätä aamulla hiljaiseen kotiin ja keittää kahvia keittiössä ilman paitaa kun kukaan ei ole katsomassa.
rakastan tätä hiljaista kotia. rakastan tätä että sain jättää astiat olohuoneen pöydälle ja vaatteet toiselle sängylle ilman että kukaan mainitsee niistä. mä voin huolehtia ne kohta pois, sitten kun jaksan. mä rakastan tätä yksinäisyyttä, vaikka pidänkin asumisesta äitin kanssa.
huomenna mä lähden mikkeliin ja se taas on aivan toinen ulottuvuus - saan hetkeksi unohtaa kaiken tutun ja päästä nauttimaan pienen kaupungin jutuista.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti