-

tänään mulla on ollut niin omituinen päivä, tai no ei omituinen ehkä, mutta epävarma ja semmoinen kummallinen. en ole osannut päättää onko mun huono vai hyvä olla, olenko mä väsynyt vai en. en ole osannut valita iloisen ja surullisen väliltä - en ollut kumpaakaan. jos charles olisi ollut töissä, se olisi sanonut kai taas

         "i see, something is wrong. i dont see your smile."

mutta charles ei ollut töissä, eikä mikään edes ollut vikana. mutten hymyillytkään. 

ja töiden jälkeen tulin kotiin, tajusin ja toteutin ja puhuin äitille, eikä musta ole mitään ihanempaa kuin saada halaus ja luottavaiset sanat äitiltä. 

mulla on tyhjä olo vaikkei ole syytä, väsymystä? mä tahdon sinne laiturille istumaan, koska siellä mä aina rauhotun. ja mua pelottaa kun päivät ja viikot juoksee enkä mä vielä ole valmis. missään. 

+ mä en tiedä ymmärrä enkä taaskaan tiedä.  elämä pistää mut sekaisin toisinaan.