keskiviikko 11. toukokuuta 2011

-

voiko ikävöidä jotain mitä ei ole ehkä olemassa, jotain mikä ei ainakaan vielä ole mun elämässä? voiko ikävöidä omaa mielikuvituksen tuotostaan? koska mä ikävöin hetkiä, ihmisiä ja asioita, joita ei ikinä mun elämässä ole tapahtunut tai ollut. mä ikävöin veden roiskimista sun päälle, hiekkarannalla paljain varpain kävelyä, kirjojen lukemista kylpyammeessa, turkoosia vettä, sun paidan pukemista päälleni, yllätyksiä, yöteetä yhdessä sohvalla, aamuaurinkoa ja aamuyöllä heräämistä jolloin mentäisiin katsomaan laitumella herääviä hevosia. miten voi ikävöidä asioita joita ei ole tapahtunut. miten voi.

tänään mä ikävöin liikaa asioita. myös niitä mitä ei ehkä pitäisi, mitkä olen kieltänyt. mutta ikävöin myös niitä, jotka ovat enemmän kuin sallittuja ikävöidä. ikävä on kaksipiippuinen juttu - sillä on kaksi puolta niin kuin kolikollakin, sillä on hyvä ja paha puoli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti