torstai 28. lokakuuta 2010

-


kun vakavat kasvot muuttuvat hymyiliviksi, kun hymyt muuttuvat tervehdyksiksi.
vieraat kasvot, vieraan hymyt, vieraan tervehdykset. vieras ystävä, vaikken edes tunne sitä.



kun huomaa kirjaimia, sanoja, lauseita. niitä harvoin, niitä joskus, niitä usein, niitä useammin.
vaikken edes tiedä syytä. (mutta voin arvata)

kun sanoo muutaman sanan ja antaa hymyn, saa takaisin hymyn ja kiitollisuuden.
vaikkei kukaan pakottanut sitä tekemään.



kun jotkut asiat ovat käymässä toteen, pieni pala kerrallaan.
vaikkei ymmärrä miten.

kun huomaa odottamisen ja haaveidensa palkinnot, tekee mieli itkeä ilosta.

vaikkei muuten itkettäisi.



kun tajuaa, miten upea ihminen voikaan olla.
vaikkei aiemmin olisi tajunnut.



kun taas näkee asioissa kauniitkin puolet - vaikka niissä olisi rumiakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti