huomenna alkaa kesäloma, eikä musta tunnu siltä lainkaan. näin itkeviä ihmisiä, ne itkivät, koska ne eivät halunneet lähteä ja jättää koulua, jättää sitä rakennusta, jonka kuitenkin ovat joskus haukkuneet. oli mullakin vähän haikea olo, vaikka siellä onkin enää vain muutama ihminen, jolla on mulle oikeasti jotain merkitystä. mutta tästä alkaa uudet polut, uudet tiet. kai?
kaikilla tuntuu olevan tekemistä, suunnitelmia, hauskanpitoa, kaikkea - mä olen iloinen kaikkien puolesta. kai?
ehkä saan viikonloppuna vihdoin puhua asioista, viettää aikaa rauhassa ilman sitä miestä, ilman sitä ihmistä, jonka takia mä en edes jaksa olla kotona. koska mua ei huvita. koska mua ei kiinnosta. koska mun mielialat laskevat taivaalta maan pinnalle vaikka mä vaan näkisin sen naaman.
ilma voisi olla lämpimämpi, ja mä haluaisin, että aikaa voisi saada lisää sormia napsauttamalla.
( koska aikaa on liian vähän )
ja välillä mä oikeasti mietin, jos maailma olisikin vain pelkkä valhe, sellainen pieni huijaus, johon jokainen ihminen on silti saatu lankeamaan. mitä jos se olisi?
Se voi hyvinkin olla huijaus.
VastaaPoistakaikki on mahdollista? (olisikin)
VastaaPoistaMusta ei tunnu vieläkään että olisi loma. Ihan kuin olisi tosi pitkä viikonloppu .
VastaaPoistaei mustakaan tunnu - tuntuu vain, että pian kouluun takaisin näkemään ne samat ihmiset, samat kasvot. mutta ei - on loma.
VastaaPoista