perjantai 17. syyskuuta 2010

-


tänään mä olen ollut tosi väsynyt. koko päivän vain väsynyt, väsynyt, väsynyt. teki vain mieli päästä nukkumaan ja nähdä unia, joita voisin miettiä herättyäni.


vasta kun istuin satamassa kiviportailla ystäväni kanssa aloin heräillä koko päivän kestäneestä horroksesta.

"taas tuntuu siltä, että elämä on niin ihanaa"

"jotenkin siltä tuntuu aina kun nähdään"



ja tiesittekö, että ihmisiä on välillä tosi vaikea tulkita. toisinaan jo katseesta tai ilmeestä saa pääteltyä toisen sanat, mutta joinain päivinä ihmisestä ei saa mitään irti. se on todella häiritsevää, ja ehkä juuri siksi mä mietin liikaa, mitä mikäkin asia tarkoittaa. jos millään edes on tarkoitusta . . . kai tarkoituksetkin on tarkoitettuja?

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. ne ihmiset
    joiden seurassa ei tarvitse miettiä,
    mutta jotka pistävät miettimään,
    joita pitää miettiä.
    ja joita haluaa miettiä kaiken aikaa
    ovat niitä parhaita.

    VastaaPoista