koulua, töitä, hetkiä ja liian vähän unta.
mä olen väsynyt, mutta ihan iloinen. viime päivinä oon miettinyt sitä miten paljon haluisin jotain uutta ja jännää tapahtuvan, miten tarvitsen sitä. ja nyt onkin tapahtunut. hetken huumakin, hetken jännittävyys ja uudet tilanneet saavat mut tuntemaan itseni vapaammaksi. ja itsevarmuus, sitä tuli myös eilen lisää. ihmiset suorastaan kantoivat sitä mulle. se oli hienoa. hämmentävää. hassua. en tiedä. kivaa.
tällaisia asioita ei tapahdu usein, ei. ei juuri koskaan.
ei kukaan tule juttelemaan eikä kerro asioita. ei.
ja tiedättekö miten päivän parhaita hetkiä voi olla ne hetket, jolloin sun katse kohtaa jonkun toisen ihmisen kanssa? katseet. ne on ihania. hymyt. ja tiedättekö miten pieni hymy voi vaikuttaa johonkuhun niin paljon? ja mä olin hämmentynyt. siitä siis, että mun hymy oli vaikuttanut johonkin. hymyilytti lisää.
ja miten tanssiminenkin tuntuu kivalta.
tanssin tanssin tanssin
vaikka en edes osaa. kunnolla. oikeasti. mutta tanssin ja pidin hauskaa koska se on se pääpointti, eikös?
mun päässä juoksee ajatuksia ja hetkiä ja hymyjä, hetkiä jolloin ei ollut muuta kuin se hetki.
sä oot aika söpö
ja vaikka mitä
ja vaikka mitä
ja mitä
en tiedä. nyt löhöän sängyllä kuunnellen bright eyesiä ja tää kuulostaa täydelliseltä. nyt tuntuu vapaalta. ja tuntuu siltä että on toivoa. ja että mä pystyn.
pitää vain hoitaa tämä asia loppuun sillä itsevarmuudella, jota sain eilen. niin että voin olla vieläkin vapaampi. ja viimeinkin vapaa ihmisistä, joiden teot vaikuttaa keinotekoisilta, niiden sanat ja puheet. ne ei ole keinotekoisia, mutta niiden teot. ja käyttäytyminen. mutta elämä on ihan kiva. mä olen ihan iloinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti