-

mulla alkaa palaa hermot kouluun ja oikeastaan kaikkeen kiireeseen ja tekemiseen ja omaan laiskuuteenikin. koulun jälkeen mä olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään muuta kuin vain olla ja istua koneella vaikka tiedän että olisi niin paljon tehtävää. mutta en jaksa. oon liian väsynyt. onneksi kokeet sentään on mennyt ihan hyvin lukematta paljoa mutta silti.
aamut ennen kouluun lähtöä on parhaita. eilen istuin keittiön pöydän ääressä aamuauringon paistaessa pienesti ikkunasta sisälle, söin ruisleipää ja join maitoa suoraan purkista. mietin että tää on se rauhallisin hetki koko päivästä, se oma hetki.

mulla on ollut koko viikon hirveä päänsärky ja se pahenee aina koulussa. mä tiedän sen johtuvan stressistä ja mä todella toivon että tän viikon loputtua stressikin lähtee. ainakaan ei tarvitse enää kouluun mennä, mutta toisaalta töistäkin saattaa aiheutua vaan lisää stressiä kun pitäisi tehdä kahta työtä. mutta mä varmaan stressaan liikaa, ennakoin ja luulen tietäväni miten asiat menee, vaikken tiedä. sen näkee sitten.

oon pakottanut itseni uimaan jo monta kertaa, se rentouttaa ja se saa mut hetkeksi irtautumaan tästä kiireestä. jos sille ei olisi aikaa, en tiedä mitä ihmettä mä tekisin.

lisäksi mua ärsyttää niin paljon kaikki, esimerkiksi tuo älä alistu!-juttu ja jopa jotkut mummot bussissa. tänäänkin yksi mummo valitti jollekin naiselle että tässä on bussiinmeno järjestys, että äläpä ohittele jonossa. onneksi se kuitenkin pelasti ittensä mun silmissä ja bussista jäätyään pyysi siltä naiselta anteeks ja sano että oli aika törkeä. sunnuntainakin joku mummo vaan törkeästi kiilas mun eteen vaikka olin jo menossa bussiin ja sitten se vielä töni sen laukulla mua ja ei edes pyytänyt anteeksi. enkä nyt yleistä mitenkään mummoja mutta oikeasti, pienetkin asiat osaa varsinkin tällaisessa stressissä ja muussa ärsyttää niin paljon että tekisi mieli vaan painaa pää tyynyyn ja huutaa niin kovaa kuin jaksaa.

hermoloma olisi todellakin ihana juttu tällä hetkellä. hermoloma edes hetkeksi. päiväksi, tunneiksi. jotain.