-

äiti on laittanut kynttilöitä palamaan keittiön pöydälle ja mä kuuntelen kentiä nojatuolissa ja mietin miten tykkäänkään ruotsin kielestä. ja ruotsista.
on ihanan leppoisa olo vaikka olenkin kuoleman väsynyt, univelat liikaa tekemistä viimepäivinä kielikylvyt energianpuute. mutta mä olen kotona. koti. nyt kamalan koti-ikävän jälkeen sitä osaa arvostaa niin paljon enemmän.

äsken istuttiin äitin kanssa pöydän ääressä kynttilän valossa. juotiin teetä ja syötiin ruisleipää. puhuttiin unelmien toteuttamisesta ja elämästä. onnellisuudesta. elämän pienistä yksityiskohdista ja vertauskuvista. kuinka yksi puu voisi olla kuin rakastavaiset, jopa sydämen muotoinen. kuinka mä tahdon kirjoittaa kirjaa parvekkeella lämpimän etelätuulen pyöritellessä mun hiuksia ja mä olisin niin inspiroitunut meren turkoosista väristä ja lämpimästä maasta, että mun sormet suorastaan juoksisivat näppäimistöllä.

ilman unelmia ei olisi elämää. eikä mitään.