-

nyt on loma ja mä olen kirjaimellisesti asunut mun sängyssä. peiton alla lämpimässä, tietokone sylissä, teekuppi kädessä. joinain päivinä katson elokuvia, joinain vain tietokoneen ruutua. lomaolo ja vähän muukin olo, sekaisia tunteita ja kysymyksiä joihin ei kai koskaan saa vastauksia. mä olen taas miettinyt liikaa, pohdiskellut asioita jotka kai näin pidemmän päälle ovat jo ihan turhia, mutta toisaalta ei kai ne turhia voi olla jos ne mielessä pyörivät niin usein. tänään oli mun lomailun ainoa päivä, jolloin oon saanut aikaseksi. kävin juoksemassa syksyisen töölönlahden ympäri. oli nättiä ja tajusin taas miksi pitää tehdä tuota useammin. mun sormet on kohmeessa ja varpaatkin vaikka jaloissa onkin villasukat, vaaleanpunaiset, joista en kovin edes tykkää. jos saisin lisää aikaseksi, rupeaisin itse neulomaan. ehkä illalla, teekupin kanssa. viime päivinä olen kovasti kaivannut ruotsiin, se vaan on mun paikka, mä haluan sinne ja vielä mä sinne menen. ja vielä mä vaan lähden johonkin, repäisen ja vain lähden, jonnekin, vaan jonnekin. ja teen sitä ennen yhden jutun minkä mä oon jo valmiiksi suunnitellut. ja mun elämä kummastuttaa mua suuresti. kaikki on ihan kuin ennen mutta ei todellakaan ole. en ihan ymmärrä. ehkä olen vaan tyytyväisenä ymmärtämättä, kerrankin.

mun ikkunasta on ihana näkymä. rakastan sitä.