-

voiko samaan aikaan olla iloinen ja surullinen?

musta tuntuu ettei syksy ole mun elämäni parasta aikaa. hyvät päivät jää huonojen varjoon vaikka samalla huonot jää hyvien varjoon. pienetkin asiat ärsyttää ja haluaisin vaan pompata kaiken tuon sateen, kylmyyden ja harmauden yli. toisaalta aurinkoisina ja ihanan syksynvärisinä päivinä haluaisin vaan jäädä siihen hetkeen, juoda kupin kahvia ja vain jäädä, pysähtyä. hengittää. musta tuntuu etten mä hengitä enää. musta tuntuu että mun hymy piilottaa kaiken. mutta mä tiedän, että se on tää syksy, se on tää kaikki mikä pistää mun seinät horjumaan ja koettelee. mä en vaan ymmärrä mitä mun ympärillä tapahtuu, miksi tapahtuu ja miksi ei kuitenkaan tapahdu mitään. tuntuu että oon jossakin hullunmyllyssä mitä ei saa pysäytettyä. haluaisin hengähtää hetkeksi, oikeasti vain hengähtää ja tajuta, että kaikki tulee olemaan hyvin.

tänään odotin bussia puolituntia kylmässä tuulessa ja sateessa ja mun sormet oli niin kohmeessa että sattui. ja mun sateenvarjo kiukutteli. lohdutti kuitenkin kotiinpäästessä kuuma suihku, villasukat, villapaita, kuppi kahvia, tiikerikakkua ja se, että mä olen kotona lämpimässä. pienet asiat saa hyvälle mielelle, mutta oikeasti iloiseksi mut tekisi nyt vain se, että pääsisin johonkin muualle.