-

mä istun hotellissa rukalla - huoneen 405 pöydän ääressä ja iso, oikeasti iso peili on mun edessä. tuijotan itseäni peilistä ja mulla on kiharat hiukset suihkun jäljiltä ja mun varpaita palelee. yläkerrassa soi pink, mä kuulen sävelmän ja mun tekis mieli mennä harhailemaan tonne käytäville ja seurata ääntä, milloin se voimistuu ja milloin hiljenee. oon ollut hereillä yli 20 tuntia ja mä silti vain istun tässä. ja mietin. ja puhun. ja mietin. en ymmärrä en ymmärrä en ymmärrä. eikä mun ehkä tarvitsekaan.


ei mun tarvitse ymmärtää. mun tarvitsee vain huomenna nousta ylös aamiaiselle kello 8.00 ja siihen on alle 8 tuntia aikaa. huomenna mustat silmänaluset ja väsyneet kasvot taas palaavat. ehkä menenkin suoraan lounaalle.