-

täällä kaikki nukkuu, paitsi minä. istun yläkerrassa tietokoneen ääressä paljain varpain, ja mun varpaita palelee. en voi edes lämmittää niitä patterin pinnalla, koska patteri on viileä. eikä se lämpene. ja villasukat on alakerrassa. enkä jaksa hakea.

yö on itseasiassa tosi ihana aika vuorokaudesta. kesäyöt varsinkin, mutta nyt kun ajattelen, talviyötkin on aika nättejä. joskus musta olisi ihana lähteä keskellä yötä luistelemaan jonkun kanssa, ottaa termospulloon kahvia tai jotakin lämmintä mukaan, luistella ja nauraa kun toinen kaatuu, ja auttaa se toinen sitten ylös.
kesäyönä mä haluaisin joskus vain istua järven tai meren rannalla ja kuunnella yön ääniä ja katsella maisemia, jutella ja ehkä kuunnella musiikkia, ehkä ottaa lasin viiniä tai jotakin. olla vain ja istua rauhassa, aistia. ei yksin vaan jonkun kanssa.

yöllä mä rupean miettimään asioita, ja yöllä mulle iskee halu tehdä kaikkea. nyt just mun tekisi mieli tanssia ja laulaa, vaikka kumpaakaan en oikeasti osaa tehdä yhtään. mutta se onkin se hauskin juttu tässä. ja sen jälkeen mun tekisi mieli ottaa lasi vettä ja kaatua sohvan käsinojalta sohvatyynyille ja nauraa itseni niin väsyneeksi että sitten voin vain nukahtaa jonkun kainaloon. ja aamulla heräisin sen jonkun kainalosta ja hymyilisin.
yöllä mä rupen myös haaveilemaan ja voin kertoa, että haaveileminen on yksi elämän ihanimmista asioista. oikeasti. haaveilemisessa vain mielikuvitus on rajana, ja mielikuvitus se vasta on valtava. loputon. mieletön. rakastan haaveilua.

yöllä mä rupean näköjään myös tarinoimaan. tekstiä syntyy. syntyisi vielä enemmänkin, mutta en ehkä kaikkea halua edes kirjoittaa ylös. sen sanon kuitenkin vielä, että eilinen oli tosi ihana päivä ja musta niin tuntuu että tästä vuodesta tulee aivan kamalan hieno.

hyvää yötä.